keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään ja alkukesän puutarhuroinnit

Poijjaat kun on toukokuu mennyt vauhdilla! Aloitin jo vappuna pihalla möyrimisen niistä kohdista, joissa maa oli hiemankaan sula. Tahti on kiihtynyt ja olen siirtänyt kolmelta eri pihalta pieniä pistoja erilaisia perennoja ja muita rehuja pihan koristukseksi. Myös viime vuotiset siirrot ovat osoittaneet elonmerkkejä tässä kuun loppusuoralla. Samalla on tullut elettyä kuin sitä viimeistä kesäpäivää, grillissä on ruokaa tehty satoi taikka paistoi (tai pakasti).

Tilasin peltimiehen paikalle tekemään loput paloturvallisuuteen liittyvät työt, joten nuohoojan ensimmäinen visiittikin on ajankohtainen loppukesästä.

Narsissi ja keltainen maksaruoho autotallin kivikossa. 

Arovuokko odottaa kavereita kesäpenkiksi nimetyllä lämpöisellä nurkalla. Toisessa päässä penkkiä on vaaleanpuna-valkoraidallinen sammalleimu ja takaosassa punahattu ja särkynyt sydän.  

Eteläpuolen kivikossa on tekemistä vielä vuosiksi eteenpäin. Nyt siellä asuvat jo ainakin vuohenjuuri, kuunlilja, kesä- tai kevätpikkusydän, keltavuokko, jonkin sortin päivänlilja ja lehtoakileija. Taaempana siintävän kasan juurelle on levittäytynyt jo aivan mukavasti kalliokielo ja pinkki sammalleimu. Maanpeitteeksi leviävät kulovalkean tavoin ahomansikka ja valkoapila. 

Autotallin toisessa päädyssä kukkivat valkovuokot. Viime vuonna siirretty pieni tupas ei enää talven jäljiltä noussut, mutta sain uutta virtaa "naapurilta" (kiiitos Johannalle!). Valkovuokko saa nyt levitä tässä aivan rauhassa, hänen elämäänsä en tule rajoittamaan. 
Lisäksi tontin pohjoispäässä kompostin juurelle siirretty kielo oli lähtenyt leviämään pontevasti jo yhden kesän aikana. Pieniä alkuja nousi viisi kertaa isommalta alueelta kuin mitä alunperin alkuja istutin.

Autotallin taakse, valoisaan ja kuivaan kohtaan perustin jo ruusutarhan alun. Viime kesänä pistokkaana saatu juhannusruusu vaikutti pystyyn kuolleelta istutuksen hetkellä, mutta niin vain yksi tikku jaksoi alkaa viheriöimään tälle kesää. Eilen siirsin useamman piston hansaruusua, nyt peukut pystyyn että myöhäinen siirtoajankohta ei niitä vallan tuhoa.

Tontin laidoilla puskee myös maitohorsmaa (sitä syömme tällä hetkellä joka aterialla), mesimarjaa (eivät harmikseni tehneet marjoja ollenkaan) sekä liuta erilaisia eri puutarhoista siirrettyjä pistokkaita, joita en tässä vaiheessa kasvukautta vielä kykene tunnistamaan.

Jatkan tätä puutarhurointiaihetta taas jossain vaiheessa. Muinaisniityn tilanne jännittää, tässä vaiheessa vaikuttaisi, että alueelta puskee vain kaikkea muuta paitsi sinne kylvettyjä niittykukkia. Olen varautunut tekemään uusintakylvön, mikäli sieltä ei tälle kesää nouse mitään niittykukaksi tunnistettavia yksilöitä.