tiistai 28. helmikuuta 2017

Villa ja Willa eli kokemuksia kuivakäymälästä ja harmaavesijärjestelmästä omakotitalossa

Ei olekaan tullut joristua vielä kuivakäymälästä, joka meillä on ollut päivittäisessä käytössä vuoden 2016 alusta asti. 

Järjestelmämme rakentuu siten, että meillä on käytössä höyrytiivis suihkukaappi kylpyhuoneen korvikkeena. Huoneessa on kyllä lattiassa vesieriste ja laatoitus, mutta muuten kylppärimme on vain tavallinen huone seinä- ja kattopanelointeineen. Itse hirsikehikon puolella juokseva vesi tulee keittiöön (kraana ja tiskikone) sekä vessan kraanaan. 

Vesivessan meillä korvaa erotteleva Separettin Villa-kuivakäymälä. Virtsa ohjataan yhdessä harmaiden vesien kanssa Konva Centerin Willa harmaavesijärjestelmään, joka on yliopistotason tutkimuksella hyväksytty riittäväksi menetelmäksi harmaiden vesien ja virtsan puhdistukseen. Suodatusjärjestelmä on testattu fosforinpoiston osalta, ja se täyttää nykyiset ympäristövaatimukset. 

Me haimme lupaa järjestelmän käyttöönotolle rakennusvalvonnasta, jossa ehdotuksemme hyväksyttiin. Suodatusprosessi ei tarvitse sähköä toimiakseen, mutta valmistaja ehdottaa lämmityskaapelin käyttöä koville pakkasille. Meidän ei ole kaapelointia vielä tarvinnut laittaa, vaikka vähälumisia pakkaskelejäkin on koettu. 


Pytty maastoutuneena. 


Willa asuu puoliksi maan alla eristepaketin sisällä. Nikkarointia vaille valmis mökki tulee maastoamaan valkoisen tötsän kauniimmin puutarhaan sopivaksi. Purkuputki menee maan alla tontin ja pellon väliseen ojaan. Viime alkukesän perusteella putkesta valuu kohtuullisen hyvin puhdistunutta vettä. Tämä on puhtaasti kokemushavainto, johon päädyimme jouduttuamme hillittömien, jopa bakkanaalisiksi yltyneiden sammakoiden kutukarkeloiden todistajiksi. Kissoillakin meinasi järki lähteä, kun pihapiirissä loikki sammakonreisiä enemmän kuin ruokahalua olisi ollut. 

Kuivakäymälä on alun totuttelun jälkeen osoittaunut toimivaksi peliksi. Tuulettimen ykköstoiminto on meidän pytingin tapauksessa hyödytön, sillä tuuletusputki on viety lähes katolle asti. Siksi meillä on aina käytössä tuulettimen kakkostoiminto, joka pitää suurinpiirtein samanlaista hurinaa kuin jääkaappi. Vessa on todellakin hajuton! 

Kakkasanko on helppo tyhjentää, kansi nostetaan auki, pussin suu solmuun ja ämpäri mukaan. Hops kippaus kompostiin ja talikolla pussia rikki, vähän kuiviketta päälle. Tyhjennysväli on ollut nyt noin kerran kolmeen taikka neljään viikkoon. Ämpärin olen putsannut miedolla pesuaineella. Separettin mukana tulleet pussit olivat kehnoja, sillä niiden suuaukkoja ei saanut kunnolla venytettyä ämpärin reunoille, vaan ne tuppasivat repeilemään saumoista. Nyt käytössä on ollut kaupasta löytyvät Bioskan 75 litran pussit, jotka ovat pelanneet hyvin. 

Kompostiin päätyy myös Willan kutterisäkin sisältö, jolle suositeltava vaihtoväli on noin 100 päivää. Tämä suositus on ollut ihan toimiva, ja säkkiä on tullut vaihdettua siinä noin kolmen kuukauden välein. Fosforin saostusrakeilla suositeltava vaihtoväli omakotitalossa on kerta vuoteen, ja ensimmäinen vaihto olisi tarkoitus suorittaa kevätlämpimien alettua. 

Kompostina meillä toimii vanha palju, josta vielä toistaiseksi puuttuu vain nikkarointia vaille valmis kansi. Pesuaineiden suhteen tein pieniä muutoksia näin luontoläheisemmän järjestelmän kanssa. Pyykinpesussa käytetään pesupähkinä- ja luonnon saponiineista tehtyjä pesuaineita. Tiskikoneelle on omat Ecoverin tabletit. 

Näiden kokemusten perusteella voin suositella kuivakäymälää omakotitaloasukkaillekin. Vaivaa järjestelmä tottakai vaatii, jos vertaa perinteiseen vedellä huuhtomiseen. Lisäksi tarvitaan pikkuisen sietokykyä, että selviää henkisesti ehjänä ulosteen käsittelyn prosesseista. Kyllä se paska nimittäin vähän haiskahtaa siinä vaiheessa kun sitä ämpärillisen sylissään kantaa, oli kansi päällä tai ei... 

Koska sekä tuo Separetti-wc että meidän suihkukaappi ovat molemmat järjettömän rumia ja epäkuvauksellisia, en ottanut niistä blogikuvia. Sen sijaan laitetaan kuvakollaasi hetkestä, jolloin käyn nappaamassa kuvan putsarista ja hätääntynyt kissa ryntää perääni likomärässä hangessa. "Hei tyyppi, miksi sä sinne meet? Älä mee, älä jätä! Mau! Heti pois sieltä ja takas sisälle!"

Voi ruoja noi autotallin ovet on rumat. Millähän värillä ne maalaisi?

Tohtori Kynsi. 

Salin ja rouvan harrastehuoneen enraus, osa 2

Kas niin! Kyllä voi olla sitkeässä päätökset, kun pitäisi ottaa seinän maalaus toteutukseen asti. Meinasin saada vähintään yhtä pahoja ahdistuskohtauksia tästä kuin kuistin seinien tapetista. "Ihania vaihtoehtoja on liikaa! Tämä on liian lopullista!" (Eikä edes ole lopullista, aina saa uutta pintaa päälle jos niikseen tulee...)

Minua on kiinnostanut kovasti munatemperamaalin käyttö jossakin, ja tähän huoneeseen ja sen pinkopahveihin kyseinen maali tuntui oikein toteutuskelpoiselta. Projekti alkoi siitä, että erilaisten väritestailujen jälkeen pigmentiksi valikoitui keltaokran sävy Lemon, jonka tilasin Kymin Palokärjen kautta. Sitten taas pientä iltapaniikkia sävyn voimakkuuden kanssa.

Tuoreet kananmunat hain naapurikylästä. Tuoreusaste näillä munilla oli "suoraan kananpyllystä", eli jos maali olisi pieleen mennyt niin ei ainakaan vanhentuneiden munien vuoksi!

Ensin pohjustin pinkopahvin liimavedellä (suhteessa 200 gr luuliimaa / 10 litraa vettä). Päätös osoittautui ihan hyväksi, sillä pahvit imaisivat yllättävän paljon nestettä itseensä. Sitten vain temperaa pintaan muutama kerros.
Talvipäivän valo ei oikein anna oikeutta intensiiviselle keltaiselle värille. 
Seuraava paniikki vietetään sitten itse sablonikuvion värisävyn kanssa. Ennätin jo tilaamaan pellavaöljymaalia siniharmaana, sillä pigmenttijauheet ovat sinisävyisinä ihan ruttoisen kalliita. Tempera on toki täysin matta ja nyt kuvioihin tulee pieni kiilto verrattuna pohjaan.

Tapettikuvioon löysin mieluisen idean Museoviraston tapettitietokannasta, harmi vain että idean koko oli tulostettuna rakeinen parin sentin riepu. Kuvio piirrettiin siis uusiksi käsipelillä, erilaisten mukien ja harppien ja viivottimien avulla.

Muutama ilta on tullut myös värkättyä hollannikkaan kanssa pajan puolella. Siellä ovat pikkuhiljaa valmistuneet kuistin ikkunoiden karmit. Pari nostettiin jo paikalleen, mutta koska kuistin julkisivu on vielä aika rumankarmea, jätän lopullisten fiiliskuvien ottamisen suosiolla kesään.