tiistai 10. tammikuuta 2017

Salin ja rouvan harrastehuoneen entraus, osa 1

Tuli näemmä otettua vähän pidempi luova tauko blogin kirjoittamisessa! Meillä on meneillään niin monta pientä ja näkymätöntä työvaihetta, että niistä ei oikein ole osannut kirjoittaa mitään järkevää. Aluksi ajattelin, että tekisin tämänkin postauksen vasta kun olisi jotain täysin valmista mutta niin... tässä huushollissa kun ei tule mikään koskaan olemaan täysin valmista.

Alkuvuoden pakkasista viis, meillä on ollut mukavan lämpöistä tuvassa. Kovimmat pakkaset meillä olivat vain parinkymmenen asteen luokkaa. Kävin silloin möyrimässä tuolla rossipohjassa asteita mittaillen. Asteita oli tuvan alla 1-2 astetta plussalla ja kuistin alla lähempänä kymmentä astetta - eli hyvin tuo kivikin näemmä osaa pakkasta pitää loitolla.

Asiaan!

Kuistilta on siis käynti tähän juhlavasti nyt saliksi tai rouvan harrastehuoneeksi kutsuttuun tilaan, josta on kulku kolmeen eri huoneeseen. Voisi myös sanoa läpikulkutilaksi, johon ei siten koskaan voida sijoittaa suuria määriä sujuvaa tramppaamista hankaloittavia esteitä. Keskilattia on osoittautunut loistavaksi kotijumppapaikaksi sekä kissojen painimatoksi.

Huoneen katto on tehty Kivimäen tuvan välipohjaan piiloutuneista kattolankuista. Kovin kauniita ne eivät olleet, kahdesta kunnon suopapesukerrasta huolimatta liitumaalin rippeitä ja vanhoja sanomalehden palasia jäi kiinni suurimpaan osaan lankkuja.

Kivimäessä ne oli ladottu vanhaan tyyliin kattoparrujen päälle, meidän versiossa ne on kiinnitetty altapäin. Koska lankut olivat kovin eripaksuisia, kiiloitettiin jokainen lankku tarpeen mukaan. Katon kallistelua ei altakäsin huomaa, mutta tikkailla seisoessa eron näkee selvästi.

Maalina käytettiin taas hyväksi havaittua ja edullista liitumaalia, tarvikkeita löytyi vielä reilusti varaston kätköistä lukuunottamatta liitujauhoa. Liitujauhotilaukseni hukkui varmaan kaksi kertaa paikalliselta toimittajalta, joten kahden kuukauden odottelun jälkeen ja lukuisten puhelinsoittojen jälkeen löysin Seinäjoelta toisen toimittajan. Ja homma pääsi jatkumaan marraskuun loppupuolella.

Tällä kertaa tehtiin Museoviraston ohjeella kokonainen satsi ja vähän löysempää kuin eteisen maalihommissa. Peittävyys oli edelleen erinomainen.

Joulukuussa työ jatkui kun pinkopahvitilaukseni saapui. Pinkopahvitus oli yllättävän helppoa, vaikka jouduimme esim. pahvien kostuttamisajassa vähän oikomaan (pahvit vettyivät meillä muovikäärössä vain nelisen tuntia). Yksi pahvi aiheutti lieviä paniikkioireita, kun siihen alkoi ilmestymään kummallista kurttua. Kurtut onneksi oikenivat seuraavaan päivään mennessä pahvin kiristyttyä.

Välipäivinä ahkera talkooapulainen Katariina saapui avuksi miettimään huoneen värimaailmaa ja sablonikuviointeja. Aluksi tarkoitus oli tehdä jo varsinaista maalaustyötä, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään päätöksiä riittävän ajoissa. Nyt pigmenttitilaus on jo matkalla, eli ehkäpä seuraavassa postauksessa on jo jotain siihen liittyvää?