keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään ja alkukesän puutarhuroinnit

Poijjaat kun on toukokuu mennyt vauhdilla! Aloitin jo vappuna pihalla möyrimisen niistä kohdista, joissa maa oli hiemankaan sula. Tahti on kiihtynyt ja olen siirtänyt kolmelta eri pihalta pieniä pistoja erilaisia perennoja ja muita rehuja pihan koristukseksi. Myös viime vuotiset siirrot ovat osoittaneet elonmerkkejä tässä kuun loppusuoralla. Samalla on tullut elettyä kuin sitä viimeistä kesäpäivää, grillissä on ruokaa tehty satoi taikka paistoi (tai pakasti).

Tilasin peltimiehen paikalle tekemään loput paloturvallisuuteen liittyvät työt, joten nuohoojan ensimmäinen visiittikin on ajankohtainen loppukesästä.

Narsissi ja keltainen maksaruoho autotallin kivikossa. 

Arovuokko odottaa kavereita kesäpenkiksi nimetyllä lämpöisellä nurkalla. Toisessa päässä penkkiä on vaaleanpuna-valkoraidallinen sammalleimu ja takaosassa punahattu ja särkynyt sydän.  

Eteläpuolen kivikossa on tekemistä vielä vuosiksi eteenpäin. Nyt siellä asuvat jo ainakin vuohenjuuri, kuunlilja, kesä- tai kevätpikkusydän, keltavuokko, jonkin sortin päivänlilja ja lehtoakileija. Taaempana siintävän kasan juurelle on levittäytynyt jo aivan mukavasti kalliokielo ja pinkki sammalleimu. Maanpeitteeksi leviävät kulovalkean tavoin ahomansikka ja valkoapila. 

Autotallin toisessa päädyssä kukkivat valkovuokot. Viime vuonna siirretty pieni tupas ei enää talven jäljiltä noussut, mutta sain uutta virtaa "naapurilta" (kiiitos Johannalle!). Valkovuokko saa nyt levitä tässä aivan rauhassa, hänen elämäänsä en tule rajoittamaan. 
Lisäksi tontin pohjoispäässä kompostin juurelle siirretty kielo oli lähtenyt leviämään pontevasti jo yhden kesän aikana. Pieniä alkuja nousi viisi kertaa isommalta alueelta kuin mitä alunperin alkuja istutin.

Autotallin taakse, valoisaan ja kuivaan kohtaan perustin jo ruusutarhan alun. Viime kesänä pistokkaana saatu juhannusruusu vaikutti pystyyn kuolleelta istutuksen hetkellä, mutta niin vain yksi tikku jaksoi alkaa viheriöimään tälle kesää. Eilen siirsin useamman piston hansaruusua, nyt peukut pystyyn että myöhäinen siirtoajankohta ei niitä vallan tuhoa.

Tontin laidoilla puskee myös maitohorsmaa (sitä syömme tällä hetkellä joka aterialla), mesimarjaa (eivät harmikseni tehneet marjoja ollenkaan) sekä liuta erilaisia eri puutarhoista siirrettyjä pistokkaita, joita en tässä vaiheessa kasvukautta vielä kykene tunnistamaan.

Jatkan tätä puutarhurointiaihetta taas jossain vaiheessa. Muinaisniityn tilanne jännittää, tässä vaiheessa vaikuttaisi, että alueelta puskee vain kaikkea muuta paitsi sinne kylvettyjä niittykukkia. Olen varautunut tekemään uusintakylvön, mikäli sieltä ei tälle kesää nouse mitään niittykukaksi tunnistettavia yksilöitä.


maanantai 29. toukokuuta 2017

Salin ja rouvan harrastehuoneen entraus, osa 3

Pitkänsitkeä sablonimaalausprojekti on edennyt pienin askelin jo vähän lähelle puoliväliä. Pinkopahvituksen jälkeen seinät maalattiin munatemperalla, joka sävytettiin keltaokran sävyllä "Lemon". Sablonin päävärinä on siniharmaa pellavaöljymaali. Keskuskuvion sävyä en ole vielä saanut päätettyä, mustaa, punaista, hopeaa? Kattolistat tulevat samaa valkoista kuin kattokin, lattia jää käsittelemättömäksi, jalkalistat ehkä ootrataan.

Kuvassa väritys näyttää aika "kovalta". Luonnonvalossa sävyt ovat pehmeän luonnolliset, kyllä tykkään. 

Aurinko saapui tupaan

Pitkään ja hartaasti odotettu tilaustyö saapui Esa Polson kapinepajalta reipas viikko sitten! Halusimme tupaan vierasvaraksi ja päiväunipesäksi sopivan sängyn. Olen tohkeissani! Sänky on ihana. Se on iso ja pöyheä ja täynnä tyynyä ja vilttiä. Jos jollakulla olisi tiedossa perinteinen kudottu verho tuohon alasänkyyn, niin vinkkiä minulle! Vielä ei ole kirppareita kolutessa sellaista tullut vastaan. 


tiistai 28. helmikuuta 2017

Villa ja Willa eli kokemuksia kuivakäymälästä ja harmaavesijärjestelmästä omakotitalossa

Ei olekaan tullut joristua vielä kuivakäymälästä, joka meillä on ollut päivittäisessä käytössä vuoden 2016 alusta asti. 

Järjestelmämme rakentuu siten, että meillä on käytössä höyrytiivis suihkukaappi kylpyhuoneen korvikkeena. Huoneessa on kyllä lattiassa vesieriste ja laatoitus, mutta muuten kylppärimme on vain tavallinen huone seinä- ja kattopanelointeineen. Itse hirsikehikon puolella juokseva vesi tulee keittiöön (kraana ja tiskikone) sekä vessan kraanaan. 

Vesivessan meillä korvaa erotteleva Separettin Villa-kuivakäymälä. Virtsa ohjataan yhdessä harmaiden vesien kanssa Konva Centerin Willa harmaavesijärjestelmään, joka on yliopistotason tutkimuksella hyväksytty riittäväksi menetelmäksi harmaiden vesien ja virtsan puhdistukseen. Suodatusjärjestelmä on testattu fosforinpoiston osalta, ja se täyttää nykyiset ympäristövaatimukset. 

Me haimme lupaa järjestelmän käyttöönotolle rakennusvalvonnasta, jossa ehdotuksemme hyväksyttiin. Suodatusprosessi ei tarvitse sähköä toimiakseen, mutta valmistaja ehdottaa lämmityskaapelin käyttöä koville pakkasille. Meidän ei ole kaapelointia vielä tarvinnut laittaa, vaikka vähälumisia pakkaskelejäkin on koettu. 


Pytty maastoutuneena. 


Willa asuu puoliksi maan alla eristepaketin sisällä. Nikkarointia vaille valmis mökki tulee maastoamaan valkoisen tötsän kauniimmin puutarhaan sopivaksi. Purkuputki menee maan alla tontin ja pellon väliseen ojaan. Viime alkukesän perusteella putkesta valuu kohtuullisen hyvin puhdistunutta vettä. Tämä on puhtaasti kokemushavainto, johon päädyimme jouduttuamme hillittömien, jopa bakkanaalisiksi yltyneiden sammakoiden kutukarkeloiden todistajiksi. Kissoillakin meinasi järki lähteä, kun pihapiirissä loikki sammakonreisiä enemmän kuin ruokahalua olisi ollut. 

Kuivakäymälä on alun totuttelun jälkeen osoittaunut toimivaksi peliksi. Tuulettimen ykköstoiminto on meidän pytingin tapauksessa hyödytön, sillä tuuletusputki on viety lähes katolle asti. Siksi meillä on aina käytössä tuulettimen kakkostoiminto, joka pitää suurinpiirtein samanlaista hurinaa kuin jääkaappi. Vessa on todellakin hajuton! 

Kakkasanko on helppo tyhjentää, kansi nostetaan auki, pussin suu solmuun ja ämpäri mukaan. Hops kippaus kompostiin ja talikolla pussia rikki, vähän kuiviketta päälle. Tyhjennysväli on ollut nyt noin kerran kolmeen taikka neljään viikkoon. Ämpärin olen putsannut miedolla pesuaineella. Separettin mukana tulleet pussit olivat kehnoja, sillä niiden suuaukkoja ei saanut kunnolla venytettyä ämpärin reunoille, vaan ne tuppasivat repeilemään saumoista. Nyt käytössä on ollut kaupasta löytyvät Bioskan 75 litran pussit, jotka ovat pelanneet hyvin. 

Kompostiin päätyy myös Willan kutterisäkin sisältö, jolle suositeltava vaihtoväli on noin 100 päivää. Tämä suositus on ollut ihan toimiva, ja säkkiä on tullut vaihdettua siinä noin kolmen kuukauden välein. Fosforin saostusrakeilla suositeltava vaihtoväli omakotitalossa on kerta vuoteen, ja ensimmäinen vaihto olisi tarkoitus suorittaa kevätlämpimien alettua. 

Kompostina meillä toimii vanha palju, josta vielä toistaiseksi puuttuu vain nikkarointia vaille valmis kansi. Pesuaineiden suhteen tein pieniä muutoksia näin luontoläheisemmän järjestelmän kanssa. Pyykinpesussa käytetään pesupähkinä- ja luonnon saponiineista tehtyjä pesuaineita. Tiskikoneelle on omat Ecoverin tabletit. 

Näiden kokemusten perusteella voin suositella kuivakäymälää omakotitaloasukkaillekin. Vaivaa järjestelmä tottakai vaatii, jos vertaa perinteiseen vedellä huuhtomiseen. Lisäksi tarvitaan pikkuisen sietokykyä, että selviää henkisesti ehjänä ulosteen käsittelyn prosesseista. Kyllä se paska nimittäin vähän haiskahtaa siinä vaiheessa kun sitä ämpärillisen sylissään kantaa, oli kansi päällä tai ei... 

Koska sekä tuo Separetti-wc että meidän suihkukaappi ovat molemmat järjettömän rumia ja epäkuvauksellisia, en ottanut niistä blogikuvia. Sen sijaan laitetaan kuvakollaasi hetkestä, jolloin käyn nappaamassa kuvan putsarista ja hätääntynyt kissa ryntää perääni likomärässä hangessa. "Hei tyyppi, miksi sä sinne meet? Älä mee, älä jätä! Mau! Heti pois sieltä ja takas sisälle!"

Voi ruoja noi autotallin ovet on rumat. Millähän värillä ne maalaisi?

Tohtori Kynsi. 

Salin ja rouvan harrastehuoneen enraus, osa 2

Kas niin! Kyllä voi olla sitkeässä päätökset, kun pitäisi ottaa seinän maalaus toteutukseen asti. Meinasin saada vähintään yhtä pahoja ahdistuskohtauksia tästä kuin kuistin seinien tapetista. "Ihania vaihtoehtoja on liikaa! Tämä on liian lopullista!" (Eikä edes ole lopullista, aina saa uutta pintaa päälle jos niikseen tulee...)

Minua on kiinnostanut kovasti munatemperamaalin käyttö jossakin, ja tähän huoneeseen ja sen pinkopahveihin kyseinen maali tuntui oikein toteutuskelpoiselta. Projekti alkoi siitä, että erilaisten väritestailujen jälkeen pigmentiksi valikoitui keltaokran sävy Lemon, jonka tilasin Kymin Palokärjen kautta. Sitten taas pientä iltapaniikkia sävyn voimakkuuden kanssa.

Tuoreet kananmunat hain naapurikylästä. Tuoreusaste näillä munilla oli "suoraan kananpyllystä", eli jos maali olisi pieleen mennyt niin ei ainakaan vanhentuneiden munien vuoksi!

Ensin pohjustin pinkopahvin liimavedellä (suhteessa 200 gr luuliimaa / 10 litraa vettä). Päätös osoittautui ihan hyväksi, sillä pahvit imaisivat yllättävän paljon nestettä itseensä. Sitten vain temperaa pintaan muutama kerros.
Talvipäivän valo ei oikein anna oikeutta intensiiviselle keltaiselle värille. 
Seuraava paniikki vietetään sitten itse sablonikuvion värisävyn kanssa. Ennätin jo tilaamaan pellavaöljymaalia siniharmaana, sillä pigmenttijauheet ovat sinisävyisinä ihan ruttoisen kalliita. Tempera on toki täysin matta ja nyt kuvioihin tulee pieni kiilto verrattuna pohjaan.

Tapettikuvioon löysin mieluisen idean Museoviraston tapettitietokannasta, harmi vain että idean koko oli tulostettuna rakeinen parin sentin riepu. Kuvio piirrettiin siis uusiksi käsipelillä, erilaisten mukien ja harppien ja viivottimien avulla.

Muutama ilta on tullut myös värkättyä hollannikkaan kanssa pajan puolella. Siellä ovat pikkuhiljaa valmistuneet kuistin ikkunoiden karmit. Pari nostettiin jo paikalleen, mutta koska kuistin julkisivu on vielä aika rumankarmea, jätän lopullisten fiiliskuvien ottamisen suosiolla kesään.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Salin ja rouvan harrastehuoneen entraus, osa 1

Tuli näemmä otettua vähän pidempi luova tauko blogin kirjoittamisessa! Meillä on meneillään niin monta pientä ja näkymätöntä työvaihetta, että niistä ei oikein ole osannut kirjoittaa mitään järkevää. Aluksi ajattelin, että tekisin tämänkin postauksen vasta kun olisi jotain täysin valmista mutta niin... tässä huushollissa kun ei tule mikään koskaan olemaan täysin valmista.

Alkuvuoden pakkasista viis, meillä on ollut mukavan lämpöistä tuvassa. Kovimmat pakkaset meillä olivat vain parinkymmenen asteen luokkaa. Kävin silloin möyrimässä tuolla rossipohjassa asteita mittaillen. Asteita oli tuvan alla 1-2 astetta plussalla ja kuistin alla lähempänä kymmentä astetta - eli hyvin tuo kivikin näemmä osaa pakkasta pitää loitolla.

Asiaan!

Kuistilta on siis käynti tähän juhlavasti nyt saliksi tai rouvan harrastehuoneeksi kutsuttuun tilaan, josta on kulku kolmeen eri huoneeseen. Voisi myös sanoa läpikulkutilaksi, johon ei siten koskaan voida sijoittaa suuria määriä sujuvaa tramppaamista hankaloittavia esteitä. Keskilattia on osoittautunut loistavaksi kotijumppapaikaksi sekä kissojen painimatoksi.

Huoneen katto on tehty Kivimäen tuvan välipohjaan piiloutuneista kattolankuista. Kovin kauniita ne eivät olleet, kahdesta kunnon suopapesukerrasta huolimatta liitumaalin rippeitä ja vanhoja sanomalehden palasia jäi kiinni suurimpaan osaan lankkuja.

Kivimäessä ne oli ladottu vanhaan tyyliin kattoparrujen päälle, meidän versiossa ne on kiinnitetty altapäin. Koska lankut olivat kovin eripaksuisia, kiiloitettiin jokainen lankku tarpeen mukaan. Katon kallistelua ei altakäsin huomaa, mutta tikkailla seisoessa eron näkee selvästi.

Maalina käytettiin taas hyväksi havaittua ja edullista liitumaalia, tarvikkeita löytyi vielä reilusti varaston kätköistä lukuunottamatta liitujauhoa. Liitujauhotilaukseni hukkui varmaan kaksi kertaa paikalliselta toimittajalta, joten kahden kuukauden odottelun jälkeen ja lukuisten puhelinsoittojen jälkeen löysin Seinäjoelta toisen toimittajan. Ja homma pääsi jatkumaan marraskuun loppupuolella.

Tällä kertaa tehtiin Museoviraston ohjeella kokonainen satsi ja vähän löysempää kuin eteisen maalihommissa. Peittävyys oli edelleen erinomainen.

Joulukuussa työ jatkui kun pinkopahvitilaukseni saapui. Pinkopahvitus oli yllättävän helppoa, vaikka jouduimme esim. pahvien kostuttamisajassa vähän oikomaan (pahvit vettyivät meillä muovikäärössä vain nelisen tuntia). Yksi pahvi aiheutti lieviä paniikkioireita, kun siihen alkoi ilmestymään kummallista kurttua. Kurtut onneksi oikenivat seuraavaan päivään mennessä pahvin kiristyttyä.

Välipäivinä ahkera talkooapulainen Katariina saapui avuksi miettimään huoneen värimaailmaa ja sablonikuviointeja. Aluksi tarkoitus oli tehdä jo varsinaista maalaustyötä, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään päätöksiä riittävän ajoissa. Nyt pigmenttitilaus on jo matkalla, eli ehkäpä seuraavassa postauksessa on jo jotain siihen liittyvää?