torstai 17. marraskuuta 2016

Loppu koluuttamiselle

Iltafiilistelyä tuvassa. Ompelua vaille valmiit verhot somistaa. 
Meillä on sekä tuvassa että tuossa tulevassa salissa eli rouvan harrastushuoneessa vanhaa lattialankkua. Kävin pelastamassa lankut kaivinkoneen jaloista pari kesää takaperin ja aikalailla vuosi sitten lankut asennettiin paikoilleen - tai ainakin melkein paikoilleen. 

Koska lankut olivat viettäneet aikaansa ulkoilmassa pressupaketin sisällä, päätimme aluksi vain latoa lankut lattialle kuivumaan. Kuivuminen on ollut sen verran tehokasta, että jokaisen lankun rako lähentelee paria senttiä. 

Hermoja raastavinta irtonaisissa lattialankuissa on ollut jatkuva kolina. Yksi tuvan lankuista on nostattanut astiakaappia sopivassa kohtaa, joten retki ovensuusta kippoa hakemaan on kuulostanut kutakuinkin tältä: "klonk klonk klonk, BUM BUM BUM, kilikoli kilikoli tsin tsin, klonk". 

Olemme kutsuneet tulevaksi viikonlopuksi isomman joukon ystäviä juhlistamaan kekriä ja vuoden pimeintä aikaa. Ajatus edellä kuvatusta kolinakavalkadista laittoi meihin vauhtia, ja saimme kiinnitettyä molempien huoneiden lattiat kunnolla ennen juhlallisuuksia. 

Harrastushuoneen lattia jää käsittelemättömäksi, tuvan lattia maalataan todennäköisesti ensi kesänä.