torstai 22. syyskuuta 2016

Pieni tarina ikkunoista

Kävin kesällä 2013 Ylistaron Kainastolla ikkunankorjauskurssin ja osallistuin pari kertaa talkoilla ikkunankunnostukseen. Vanhan talon hankkimiskuume oli silloin kovimmillaan ja kiersin yksin ja Hollannikkaan kanssa lähiseutuja tupia katselemassa. 

Minulla ei ollut varsinaista kokemusta puutöistä. Yläasteella olen tehnyt naulakon, mutta puukorjaustöistä ei ollut mitään hajua siinä vaiheessa, kun jääräpäisesti päätin itse korjata kaikki siirtoprojektimme karmit ja pokat. Hankin kirjastosta puutyökirjan ja selvitin itselleni erilaisten puuliitosten tekemisen ja tarvittavat työkalut. Ensin harjoittelua, purkamista, epäonnistumisia ja hammastenkiristelyä. Vähitellen myös onnistumisia. Monta kertaa olen joutunut irroittamaan jo tehdyn paikkapalan ja aloittamaan alusta. 

Ikkunaprojekti on kestänyt koko tämän raksa-ajan, siitä lähtien kun ikkunat Kivimäestä irroitettiin keväällä 2014. Karmit saatiin paikalleen syksyllä 2015 ja nyt vähän kerrassaan on pokia ilmestynyt paikalleen. Puukorjauksissa olen käyttänyt paikkapaloina ja varaosina vanhaa puuta, purkanut lahjoituksena saatuja vanhoja ikkunoita varaosiksi ja värkännyt satoja tunteja. 
Työnurkkani oli ensin Ryysyrannan verstaalla, siirtyi sitten kuistille, sieltä edelleen omaan autotalliin lämpimään. Maalaustyöt olen tehnyt pikkukamarissa, joka on vielä toistaiseksi varastohuoneena. 
Väriksi valikoitu Ottossonin värikavalkadista sävy Silvergrå, joka vastasi maalattuna pintana parhaiten sitä sävyä, mikä osassa Kivimäen tuvan ikkunoita on ollut alkuperäisenä. Väri näytti ensin silmääni kovin siniseltä, mutta ulkovalossa vasten punamultaista seinää väri onkin ihan sopivasti harmaa. Heloina olen käyttänyt vanhoja hakoja, joista on ensin poistettu vanha maali ja ruoste. 
Viime viikonloppuna kiersin paikallaan olevat pokat ulkopuolelta pellavalla tiivistäen. Jokainen ura tuli tukittua huolella lukuunottamatta parin sentin tuuletusrakoa pokien ylä- ja alaosista. 

Kuisti on vielä ilman kauniita ikkunoitansa, pokien osalta työ alkaa olemaan loppusuoralla, mutta karmit puuttuvat kokonaan. Puutavara on jo määrämitassa autotallissa, liitosten tekoa vailla. 


Lokakuun alku 2014
Alkuperäisessä suunnitelmassa tuvan ikkuna-aukotukset seurasivat uskollisesti Kivimäen tuvan jaotusta. Kaarnalammin kehikon ikkunat olivat lähes sentilleen samankokoiset kuin Kivimäessäkin. Kahden eri tuvan yhteensulautumassa jätettiin tuvassa ikkuna-aukotukset Kaarnalammin kehikon mukaiseksi, ja pitkä julkisivu muutettiin pohjalaistyyliseksi ikkuna-aukkoja lisäämällä. 
Syyskuun loppu 2016
Talvi saa tulla, lumi kyllä pysyy pihalla!

Tiivistystä vaille valmiina!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Möyryti




Iso kauha kävi vähäsen kaapimassa pihaa. Möyryti vaan ja nyt on suurin osa pihasta multaa ja käsipelityötä vailla. Autotalliinkin pääsee ihan kohta vaikka ajopelillä sisälle. Ensi kesänä sitten on raivoisaa kukkapenkkien perustamista tiedossa. Kivikkopuutarhaa tulee vähän joka puolelle (mistä noita kiviä oikein riittää!) ja nurmikkoa pääasiassa tuohon talon välittömään ympäristöön. Puuhökkelin edustalle voisi ajatella jotain vanhanajan maanpeittokasvia. 


Autotallille nousuun pitää vielä nikkaroida puutarhaan sopivat portaat, viime talvena sai pariin otteeseen pyllymäkeä tulla alas liukkauden takia. 

Tuvan pohjoispäätyynkin tuli kiviaitaa ja sopiva paikka pyykkinaruille. 


Vaan maakellarinpaikka jäi vielä avoimeksi, tontin alaosa on nääs silkkaa savea ja vettä kerääntyi samantien tuohonkin pottiin. 


Lapualainen saarni on viihtynyt kesän hengissä "arboretumissa". Virallisesti saarnin ei pitäisi viihtyä näin pohjoisessa, mutta viime kesänä sain tämän pistokkaan mukaani eräältä maatilalta. Tilan vanha emäntä oli puun aikanaan kokeilumielessä istuttanut  ja niin vain oli se pistokas lähtenyt kasvuun. Toivotaan että talvi säästää tämän minun heiveröisen yksilöni, että vielä joskus meidänkin tontilla humisisi korkea ja kaunis saarnipuu.





torstai 8. syyskuuta 2016

Muinaisniitty

Takaisin näihin rapakkoasioihin. Tonttimme etelärinne alkaa olemaan melko selvää kamaa siinä mielessä, että isoilla koneilla sinne ei ole enää asiaa. Rinteen alaosa on tasainen metsäpohja, jonne kylvin alkukesästä muinaisniittysiementä. Siemenet tilasin Suomen Niittysiemen Oy:ltä pitkällisen valikoimisen jälkeen. Tarjolla oli myös muun muassa perhosniittyä ja alkuniittyä.


Ruiskukka

Nyt ei auta kuin jännittää, mitä kylvökselle tapahtuu ajan kanssa. Ohjeiden mukaan niityn muodostuminen vie parikin kesää, joten lopullisen tuloksen näkee vasta hamassa tulevaisuudessa. Apaattisena kävin pitkin kesää tuskailemassa olematonta kylvötulosta, mutta jo vain elokuulla jotain alkoikin rinteessä pilkottamaan!  


Nurmikohokki

Seoksessa piti olla mukana myös muitakin, mutta nämä kaksi ennättivät näemmä tälle kesää itää. Siankärsämöä olin näkevinäni pihlajan juurella, mutta siitä en hoksannut ottaa kuvaa. Niittypaikka meinaa vesakoitua kovaa vauhtia, joten olen säännöllisesti käynyt repimässä horsmat, pajut ja muut vihulaiset pois paikalta. 



Hiirenloukku

Ihana loppukesä! Uusi työ on vienyt aika paljon energiaa tässä kuluneen parin viikon aikana. Hyvä uutinen syksyssä on tosin se, että öljymaalillakin on nyt mahdollisuutensa kuivua järkevässä ajassa. Ikkunaprojekti siis etenee. Ehkä seuraavassa kirjoituksessa on jo jotain ihan konkreettista ja valmista esittää tästä ikuisuushankkeesta? 

ps. päivitin taas vaihteeksi blogin ulkoasua, vanha blogipohja lakkasi toimimasta ja nyt on käytössä ihan vain itse tehty viritys.