keskiviikko 17. elokuuta 2016

Vale-haukka

Haukanikkunat saatiin viimeinkin sovitettua ja kiinnitettyä paikalleen pari päivää sitten. Julkisivun symmetrisyys ehostui kummasti näiden pienten luukkujen ansiosta. Talon runkoon jätettiin mahdollisuus tehdä haukanikkunoista ihan oikeat ikkunat, mutta meille riittää nämä valeversiotkin. 


Haukanikkunat löytyivät Kivimäen vintiltä hyljättyinä mutta puuosiltaan todella hyväkuntoisina. Ikää niillä lienee jonkin verran, sillä alkuperäinen maali oli kimröökinharmaa ja ikkunoiden muoto vaikutti käsintehdyltä. Näiden kohdalla kevyt hionta ja uusi maali pintaan riitti kunnostamiseen. Ikkunalasi suihkuteltiin mattamustalla spraymaalilla nurjalta puolelta. En tässä kohtaa tuntenut entisöinnin tuskaa (entisöinnin tuska = teenkö tämän nyt oikein, oikealla työmenetelmällä, oikealla tavalla, apua iik -tuska), sillä lasi oli uustuotantoa eikä niin kovin laadukasta sellaista. 

Ohrankeltainen elokuu
Oppia ikä kaikki... Lähikuvassa erottuu ikkunoissa kummaa oranssihtavaa väriä paikoissa, joissa sitä ei pitäisi olla. Peitimme ikkunat muovilla punamultamaalauksen ajaksi. Maalausta seuranneina parina päivänä tuli rajuja myrskyjä, jotka kastelivat ensin muoviin jääneet punamultaroiskeet ja edelleen nakkoivat kyseistä velliä pitkin ikkunoita myrskytuulen repiessä muovit irti. Joudun siis tekemään paikkamaalausta muutamaan kohtaan, jossa tuhon jäljet eivät lähteneet pelkällä rievulla. Pahus! 

Syyskuun alusta alkaakin sitten taas aivan uudenlainen elämä, kun siirryn lypsyhommista projektitöihin. Työaika säännöllistyy ja vapaata tulee jäämään enemmän kuin kuluneen puolentoista vuoden aikana on ollut. Fyysisesti todella raskas työ on vienyt energiaa kunnostamispuuhilta, sillä monesti on ollut pakko vain lyödä sohvalle maate ilta-askareiden jälkeen kun koko keho on tutissut väsymyksestä. 

Syksyn mittaan meillä olisi tarkoitus viimeistellä tuvan lattia, kiinnittää lankut kunnolla ja maalata "jollakin" värillä. Keittiön kaapistot odottavat maalia ja korotussokkeleita. Vessaan ja kylpyhuoneeseen pitäisi nikkaroida allastasot ja tehdä viimeistelytöitä. Salin ja kamareiden katot ja seinät odottavat pintakäsittelyitä. Kamareista puuttuu kunnon lattiat vielä kokonaan. Kaikkeen tähän tartutaan siinä vaiheessa, kun säät käyvät liian kylmiksi ikkunahommia varten. Pakkasella ei tee mieli repiä väliaikavirityksiä pois pokan sovittelua ja uudelleensovittelua ja vielä-kerran-sovittelua varten.

Onhan tätä. Hommaa.



lauantai 13. elokuuta 2016

Vähän päivässä

Saatiin kylvettyä pieni pihanurmikko eteläpäätyyn.
Jaa-a. Että sellainen kesä ja tällainen loppukesä. Me on kunnostettu Kivimäestä purettuja ikkunakoristeita ja nosteltu niitä paikalleen vähitellen. Koristeissa korjattiin vain välttämättömin, sitten kevyt hionta ja maalaus pellavaöljymaalilla. 


Tämä kaveri ei vaatinut kuin kasaamisen uudelleen, uuden hatun ja maalia. 
Heinäkuun säät eivät ole suosineet maalaamista yhtään. Normaalisti maalikerros on kuivunut muutamassa päivässä vaan nyt on mennyt kaksikin viikkoa ilman että mitään kuivumista on tapahtunut. Tuskaisan hidasta!



Minä olen yrittänyt navetta-askareiden välissä huhkia pihalla niin paljon kuin mahdollista, mutta tuossa tuiskahti kolme viikkoa siihen että aina puolilta päivin alkoi rankka sadekuuro ja pakotti minut sisätiloihin. Hyh. Ikkunahomma on siis vieläkin kesken. Tosin hyvällä mallilla. Lasitusta odottaa 15 sisäpokaa ja ulkopokista on atomeina enää muutama. Kuistin karmit odottavat kasaamista ja uloimmat pokat ovat jo loppusuoralla. Huh. 

Saatiin huussia livahtamaan kohti valmiimpaa, kun tapetoitiin seinä! Sain ystävältä ylimääräiseksi jääneen rullan mansikkavaras-tapettia ja se riitti yltäkylläisesti tähän projektiin. Samalla pestiin hirrelle jäävä seinä ja siistittiin pellavariveiden rivistöt hirsien väleissä. Paneelit on aiemmin maalattu Uulan okrankeltaisella. 





Verhon takana on kissojen huussi. Ja tulevaisuudessa toivottavasti paikalleen
rakennettu komero, joka kätkee kaikenlaista sisälleen. 
Vähän päivässä ja toivottavasti aika paljon... vuodessa...