tiistai 29. joulukuuta 2015

Koska lääkäri sanoo niin

Mihin mun joulukuu meni?! Kääk. Raskas syksy taittui joulunajaksi ja minä olen missannut kaiken. Tarkoitus oli juhlia ensimmäinen joulu omassa kodissa. Höps.

Puolivalmis joulutupa
Koko syksy meni puolikuntoisena ja influenssa kellisti minut lopullisesti viikko ennen aattoa. Kuumehoureissani sain kinkun paistettua, mutta joulu jäi muilta osin koristelematta ja juhlimatta. Aattona makasimme jo molemmat neljän täkin alla säälittävissä tunnelmissa. Jotta se siitä joulusta.

Nyt vietän sairaspedillä kituvaihetta, kun voimat ei riitä mihinkään mutta toisaalta mieli alkaa olla jo kovin levoton. Enää muutama pieni homma ja me muutetaan. Kääk. Uusi vuosi ja kovasti kujeita tiedossa siis. Huomenna aloitamme urakoimaan vessakoppia asuttavaan kuntoon, kylpyhuone on viimesilausta vailla ja saamme nostaa kalusteita sisään. 

ps. kiitos anonyymi kommentoija huomiostasi, yritin päivittää tekstiä älykännykästä huonoin tuloksin ja teksti hävisi bittitaivaaseen sen sileän tien.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kirjastossa

Ai että tulee varhaisteini-ikä mieleen, kun istun kirjastossa tietokoneen ääressä. Ensimmäiset tietokoneet saapuivat Kaustisen kirjastoon, kun ala-aste oli loppusuoralla. Muistan, että kirjaston tiskiltä tehtiin varaukset varauskirjaan ja käyttöaikaa sai aina tunnin kerrallaan. Minä ja lapsuudenkaverini kirjoiteltiin laulujen sanoja muistivihkoon, rahaa kun ei ollut käyttää kirjaston tulostinpalveluihin. Niin ja se mIRC-sovellus! Saatoni istua tuntikausia chattailemassa tuntemattomien ihmisten kanssa! Ensimmäisen oman tietokoneen ja nettiyhteyden ostin muistaakseni vasta lukion abivuonna. 

Ja nyt istun taas kirjastossa tuntivarauskoneella ja viihdyn. Meidän talouden ainoa netti kun tulee hollannikkaan kännykkään. Netitön elämäkin on oma valintani. Samoin kun tv on loistanut poissaolollaan jo vuosikymmenen, niin ei sitä nettiäkään osaa kaivata osaksi jokapäiväistä arkea. Elkää pelätkö, kyllä meille vesijohto ja sähkö tulee tupaan - ollaan me sen verran moterneja.

Noh, vähän raksa-asiaa tähän kirjastonostalgian keskelle. 
Teemme tällä hetkellä salin lattiaa ja vessan lattian pohjatöitä. Kylpyhuoneessa on vesieriste kuivumassa ja laatoittajan pitäisi saapua loppuviikosta tekemään valmista. Sen jälkeen voimme nostaa sekalaisen  kokoelman kylppärikalusteita paikalleen ja alkaa kylpemään! Näistä tylsistä töistä ei ole mitään järkeäviä kuvia. Sen sijaan:
Keittiöön aiotuista kaapeista olen saanut maalit kraavittua ja pinnat hiottua. Otin Kivimäestä talteen hyvässä kunnossa (eli ei madonsyömää eikä lahoa) olevan kaapin, jonka maalaaminen on kovasti sormiani syyhyttänyt. Yksi ovi on joskus vaihdettu syystä tai toisesta melko krouvisti kasattuun versioon (kuinka monta naulaa voi yhteen vanerinkappaleeseen muka lyödä?!), joten sen joudun tekemään uusiksi.


Alin maalikerros on jotain hennosti possunpunaista maalia, jonka päälle on aikanaan sudittu mintunvihreä öljymaalikerros. Päätin tempaista ja tilata monien sisustusbloggaajien hehkuttamaa Country French-maalia ja testata tähän kaappiin. 


Joudumme korottamaan kaappia lähes 25 senttiä, sillä haluan kaapin olevan riittävän korkea aputasoksi. Ajatuksena oli tehdä kunnolla tukevat tolppajalat, jotka peitetään sitten koristeellisemmalla sokkelilistalla. Minulla on melkoinen määrä erilaisia parittomia listankappaleita jemmassa, luulisin että niistä saa kehitettyä jotain kaunista. Tästä projektista lisää kunhan posti taas kulkee ja kusti polkee maalitilauksen postilaatikkoon asti.   


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Hitaita hommia

Viimeiset viikot me on työskennelty myös tuvan lattian parissa. Lattia on rakennettu kolmen eri talon lattialankuista, ja palapeli on melkoinen. Purin toissakesänä Lapualta lankkua, josta riitti puoleen tupaan ruskeaa lautaa. Keittiönurkan kohta paikattiin kuistista ylijääneillä sinisillä lankuilla ja loput kohdat on paikattu lankku kerrallaan tilkkutäkiksi. Tässä vaiheessa tapitimme lankut ja kiinnitimme ruuveilla, tarkoitus on katsoa tilanne vuoden kuluttua ja tarvittaessa kiilata lankkuja tiukemmaksi. Vasta lopullisen muotonsa saatuaan lattia tullaan viimeistelemään ja maalaamaan.




Keittiönurkka odottaa kasaamista ja saareketta. Saarekkeen kohdalla luovutin ja pyysin tarjouksen luottopuusepältä. Ajatus kokonaisen saarekkeen rakentamisesta tässä vaiheessa alkoi uuvuttamaan, joten päätin käyttää veronpalautukset tällaiseen "turhuuteen". Ehkä ihan kaikkea ei aina ole pakko tehdä itse? Eihän?


Mulla on positiivinen ongelma. Näitä vanhoja keittiökaappeja on tullut hamstrattua liikaa! Loput saakin käyttää kodinhoitohuoneeseen. Vaikka täytyy sanoa, että kyllä tuohon kuvassa näkyvään nurkkaan sopisi kaikista parhaiten oikein talonpoikaisantiikkinen, täyskorkea nurkkakaappi. Noh, pitää hantlata sellainen seuraavista veronpalautuksista...


Aika kuluu hirvittävällä vauhdilla, näillä näkymin ja positiivisesti ajateltuna olisimme muuttokunnossa ehkä tammikuun puolella. Loppiaisena tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun aloitimme tyhjentämään Kivimäen tupaa ja valmistelemaan sen purkua. Uskomatonta. 


-------------------------------------------------------------------


We´ve been busy with the kitchen floor. The floor has flanks from three different houses and is quite a puzzle to put together. Kitchen is slowly coming together aswell. I´ve been hoarding old kitchen kabinets of 40´s style and I actually have too many of them now! 


I was planning to make the kitchen island myself but ok... to be honest it´s too much of work at the moment. So I decided to order a custom made kitchen island as a little Yule-present for myself.  


With this speed we might be able to move in in January. Can´t believe but it´s nearly two years ago we started our project. Time surely flies when having fun! 

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tylsiä hommia

Ai miten ihanaa olisi höpistä vain sisustamisesta ja kaikesta kivasta puuhailusta!

Totuus on sitä, että viime aikoina me on tehty vain tylsiä töitä. Asennettu kuivakäymälän tuuletusputkea seinän sisään, eristetty erinäisiä putkia ja viemäröintejä ja möngitty alapohjassa. Mitä näitä nyt on. 

En edes viitsi laittaa kuvaa ystävästämme Isoveristä, jota on kiedottu alapohjan viemäröintien ympärille. Kutiaa mokoma rontti käsivarsissa. 

Mutta pari sanaa vaikka kuivakäymälästä! Meidän hirsitupa seisoo tukevasti haja-asutusalueella, jonne ei tule kunnallista viemäröintiä. Vaihtoehtoja jätevedenpuhdistamiseen on toki puntaroitu, mutta pienen perhekeskustelun jälkeen tulimme päätökseen. Koska kylähullun viherhipin maine on jo taattu, niin mennään sitten reilusti loppuun asti: Meille tulee kuin tuleekin käyttöön Pikku Vihreästä ostettu Separet Villa kuivakäymälä. Olen haltioissani ja ekstaasin partaalla. Kuivakäymälä on JEES! 




Kuva Separettin sivuilta.


Nyt tarkoituksena on laittaa virtsat ja harmaat vedet sekaisin ja johdattaa ne puhdistamoon. Puhdistamosta lisää kunhan se on käyttövalmiudessa.

Olen vieraillut muutamissa kuivakäymälätalouksissa ja nämä yksittäiset käyttökerrat ovat olleet hyvin positiivisia. Palaan kakka-asioihin kunhan otetaan Separett käyttöön.

Hamaa ja kaukaista tulevaisuutta ajatellen viemäröinnit on kuitenkin toteutettu niin, että vesivessan asennus ja käyttöönotto on myös mahdollista. Jos vaikka meidän jälkeemme talossa asuvat haluavat välttämättä huuhtoa kakkaa Hanhikosken lähes lähdelaatuisella juomavedellä. 

--------------------------

Oo how I would love to blog about interiors and cute things. Things about choosing colors and creating beauty in our future home. Sadly the fact is that we have been doing only boring jobs at the house. Putting isolations around pipes and such. *sigh*

Oh well, no pictures about the boring. 

Instead some happy news about... POO! Since we live in the-middle-of-nowhere we have no access to wastewater treatment services. This means that we have to organize everything ourselves. Our solution to this is a Separett dry toilet-system. I am excited! I have only positive experiences from dry toilets and can't wait to start using ours. 

It is ecological and saves a lot of water. And my garden will love it. More about this topic will follow... 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Flunssa - mikä ihana tekosyy!

Taitaa olla Karoliinan kuppi jo lopullisesti nurin. Istun kotona keskellä päivää tekemättä yhtään mitään. Sairastuin viime viikolla erinomaiseen flunssaan, ja eilen annoin periksi kipiänä olemiselle. Flunssa on ihana syy istua kotona viltin sisässä ja tehdä kaikkea joutavaa. Mitä nyt vähän töissä pitää toki käydä. 

Oh dear, I´ve been sick for the last week. It took me several days to understand that it might be a good idea to take some time to rest. So now I am all warm and cozy, wrapped inside a woolen blanket. 


Tuvalla aloitimme lattialankkujen asentamisen. Meidän lattiahan on vähän jännittävä paketti, sillä lattialankkujen alla on jo valmiiksi olemassa oleva laudoitus eli raksalattia. Vanhat lattialankut keräsin talteen viime kesänä eräästä purettavasta talosta Lapualla. Lankut on jouduttu säilyttämään ulkona pressujen alla jo yli vuoden, mutta kehnoista olosuhteista huolimatta ne ovat ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa tapitamme lankut, mutta emme vielä naulaa niitä kiinni. Lankut ovat melko kosteita, joten oletettavasti ne kutistuvat ajan kanssa. 

We have started to assemble the floor flanks. These gorgeous pieces of wood I saved last summer from a house that got destroyed. 
 
Kuistin lattian teko kävi jännäksi, sillä lievästi epäonnistunut lattiavalu heittää keskilattiassa kaksi senttiä nurkkiin nähden. Lattia jää osin kelluvaksi, ja tuemme altapäin notkumista vain puukalikoilla. 


Entrance hall floor needs some more adjusting because the concrete underneath is everything but flat. 

Portaiden materiaalina käytimme paljon vanhoja lattialankkuja, jotka isäni on purkanut pois yli 30 vuotta sitten syntymäkodistani. Lankkujen leveydet vaihtelevat aika paljon, joten portaat eivät aivan täysin seuraa porraskaavan oppeja. Askelkorkeus on kuitenkin sallituissa rajoissa. Olen todella ihastunut lopputulokseen!


For the staircase we used floor flanks that my dad removed over 30 years ago from my childhood home! Every flank is unique so we had to adjust every single step. I really love the result.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Vielä sätkitään!

Huh, sinne meni kesä että humahti. Tuvalla työtahti oli kamalan tiukka kun yritimme kiriä mahdollisimman montaa asiaa yhtä aikaa valmiiksi. Viime viikolla laitettiin hommat seis ja ollaan tässä vietetty jopa pari raksatonta päivää hollannikkaan kanssa. Lähiviikkoina meidän pitäisi saada kuistin panelointia tehtyä valmiiksi sekä rakentaa paikalleen loput keittiön lattialankut.

Toinenkin putkimies teki katoamistempun, eli kaikesta yrittämisestä huolimatta meillä on tupa edelleen kylmänä. Ainoa lämmönlähde on pari puhallinta ja tietenkin takka, jota lämmitämme ahkerasti. Mutta loppuviikko vaikuttaa lupaavalta, sillä lauantaina pitäisi maisemiin ilmestyä putkimies, joka todennäköisesti tekee työt loppuun. Jännittävää. 

Sähkötyöt on alakerran osalta tehty ja nyt odottelemme vain kytkinten saapumista. Sen jälkeen on valoa kansalle. Johan täällä maalla onkin ollut pimeää. 

Ja on hidas nettikin. Kuvia ei ole tähän postaukseen laittaa mistään ajankohtaisesta, joten laitanpa kuvan Isonkyrön talomuseosta, jossa kävimme 1700-luvun markkinoiden aikaan. Kertakaikkisen päheät kattomaalaukset.



Pheww so that was the summer! We have been awfully busy at the house. So busy that things didn´t feel fun anymore. So we decided to take it a little bit easier. We have actually managed to take few days off from the building site! 

Winter is coming and the house is still without a finished heating system. Our second plummer also disappeared. Let´s hope that the 3rd one will actually show up and finish the work on time. 

Internet has been super-slow so I won´t upload any special pictures to this post. The picture above is taken from a museum in Isokyrö. Fantastic!

tiistai 25. elokuuta 2015

Kuistin rakentuu

Nyt saimme vihdoin ja viimein kuistin sisäpuolisten rakenteiden teon eteenpäin! 

Betonivalu tehtiin viime viikolla ja luonnollisesti se meni hitusen mökään: Tilattua betonia ei koskaan tullut, vaan saamamme rapa oli liian suurijakoista. Noh, kaikesta huolimatta mäski laskettiin kuistiin ja sitten kaupasta muutama säkki tasoitetta kylpyhuoneen kohtaan. Näillä mennään. 

Vessan nurkkaus näyttää suhteettoman isolta, vaikka se jääkin portaiden alle. Rakennusvaatimusten mukaisesti meillä tulee olla 150 cm kääntösäde wc:ssä (ilmeisesti muualla Suomessa pyörähdysympyräksi riittää 130 cm?) Portaiden tolpat teemme Kivimäen vanhoista kattoparruista ja ne jätetään näkyviin. Portaiden ja wc:n väliseen syvennykseen on tarkoitus sisustaa jonkinlainen istumapenkki ja lokerikko. 




Kuistin kattoon laitetaan Kivimäestä talteen otettua 1800-luvun kattolankkua ja kylpyhuoneeseen kierrätys-helmiponttia. Ajatuksenani oli, että kuistin ja yläkerran sisustus olisi vahvasti jugend-henkinen. Kuistin ikkunoissa on tyypillinen jugend-vaikutteinen ikkunapuitteiden jako, samoin kuistin malli itsessään on sieltä 20-luvulta. Tuvan alakerta saa jäädä hyvin talonpoikaiseksi. 

We finally started building the insides of the veranda. The toilet corner looks massive but I´m hoping that the staircase will eventually make it look more modest. We are using some old pilars from house Kivimäki to create the supportive structures of the staircase. I think it will look awesome once finished! 

The style of the veranda is from the 1920´s and we will create somewhat jugend/art noveau-style both in the veranda and upstairs. Downstairs we will have some 19th century styling. 

-------

Tässä vähän tupafiilistelyä: Kuvien ottamisen välillä on melko tarkkaan yksi vuosi. Ja 400 kilometriä.

These picture have one year in between. Still looks a lot the same!



sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesän viimeiset talkoot

Vielä ei toki ole aika sanoa heippaheitä kesälle ja ihanalle lämmölle, joka on kärventänyt talonrakentajien nahkaa viime aikoina.
Järjestimme vielä kerran talkoot, sillä pari asiaa on kaihertanut mieltä:

Tulevan saunan paikalla on ollut iso läjä hirsiä sotkuisessa kasassa. Meidän olisi niitä tarkoitus vielä käyttää, juurikin siihen saunaan ja ehkä pieneen aittaan? Saimme siis hieman kantoapua ja hirsien taapeloinnin hyvään alkuun. Suurin osa hirsistä on nyt turvassa odottamassa tulevaa. 

Laboratoriohortonomi-tätini saapui jälleen kerran avuksi ja hän yhdessä äitini kanssa jynssäsi tuvan hirsiä puhtaaksi. 

Mutta mikä ihmeen blogi tämä on, kun ei kuvia ole tuloksista?! Kuvien ottaminen on jäänyt vähän vähille viime aikoina, sillä minulla ei ole kameraa. Lisäksi eilinen oli yhtä hoppua, niin en muistanut nyysiä toisiltakaan kuvausvälineitä.

Tässä siis yksi hollannikkaan ottama kuva hirsikasasta: 



Oh my! It´s a picture of pile of logs! These logs are leftovers from the first house we demolished. I´ve been worried sick about them being abandoned and last Saturday we finally got most of the pile sorted and organized. Our plan is to use the logs for a small sauna and maybe some other projects. 

My mother and aunt spent an entire day brushing the kitchen walls clean. Result is amazing, but naturally I don´t have a picture of it. I really have to focus more on taking pictures!

After a very cold and rainy summer we have had some lovely warm days to enjoy of. This Sunday we are having completely off, both from work and from our house project.  

maanantai 10. elokuuta 2015

Kaikki on kesken

Blogin päivittäminen on jäänyt pienelle tauolle tässä kesän kiireiden keskellä. Tuntuu, että kaikki on kesken (niinkuin onkin!) ja mitään ei tule valmiiksi. Ikkunaprojektissa sain viimeisen vanhan karmin kunnostettua ja nyt yritän saada ulommaiset pokat ainakin alakerran huoneisiin ennen syyskuun loppua.

Hollannikas teki isän kanssa putki- ja viemäritöitä, samoin sähkövetoja on tehty alakertaan. Seuraava isompi askel lienee kuistin lattian valu. Valun jälkeen tulee taas kerralla paljon valmista, kun saamme tehtyä portaikon ja kylpyhuoneen.

Yksi asia on kuitenkin tullut valmiiksi, nimittäin takka ja savupiippu! Muurari kävi viime viikolla viimeistelemässä talven työt ja ensimmäiset savut on piipusta nyt päästelty. Högfors vaati eniten maanittelua, ennenkuin suostui yhteistyöhön.


Takan malli on otettu minun kotiseudultani Kaustiselta, jossa tämäntyylisiä takkoja on tehty paljonkin. Pieni ripaus Keski-Pohjanmaata tänne Ylistaron keskelle!



Everything is so unfinished! Fixing and painting downstairs windows has taken most of my time. Slowly and steadily they are getting ready. I am hoping to have all of the outer windows on place by end of September. 

My husband, whom I call Klompen in this blog, has been assembling heat cables and electricity together with my father. Also our fireplace was finished finally. The model of this fireplace comes from Central Osthrobothnia area where I was born and raised. Högfors no 5. I bought from a friend. The pot crook was a gift from another friend.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ulkokuori valmistuu...

Talon ulkovuori on nyt saatu lähes valmiiksi. Ulkovuori tehtiin pääasiassa kuusituumaisesta laudasta pystyrimojen kera. Vielä korkeimmat kohdat on tekemättä, samoin räystään aluset odottavat viimeistelyä. Punamultamaalin keitto ja seinien maalaus jätetään näillä näkymin ensi vuodelle.


Ikkunaurakka etenee niin, että yhdessä aukossa on jo lasitkin paikalla.
Vielä on paljon tekemistä, että kaikki ikkunat on tehtynä.

Meille pesi harvinaisen itsepäinen pääskyspariskunta vintille, eli joudumme pitämään heille pienen lentoaukon vielä toistaiseksi. Viisi pientä munaa oli pesässä, kun kiipesin kattorakenteisiin tarkistamaan. Niin söpöä, vaikka linnunkakkaa onkin nyt vähän joka puolella.

Vintillä aloitimme tekemään väliseiniä. Molemmat päädyt jätetään tässä vaiheessa varastotilaksi, mutta aulatilasta olisi tarkoitus tehdä ennen talven tuloa lämmin tila. Tästä aulasta tulee vielä joskus hollannikkaan haaveiden miesluola.  

-------

Outer layer of the house is somewhat finished. We used 6 inch spruce planks. Next year it will get painted red. 

Upstairs we started with the rooms. Klompen will create his man cave there one day. 

Please notice that one window is actually on place! 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Keittiösuunnitelmia

Minulla on ollut yleensä kaksi erilaista tapaa viettää juhannusta viimeisen vuosikymmenen aikana. Joko olen heilunut umpijäässä juhannusfestaritunnelmissa tai sitten ollut töissä. Tänä vuonna lehmien kanssa puuhastelu vei voiton ja sitten taas vapaa-aika on kulunut kaikkien niiden kivojen asioiden parissa, joille ei oikein meinaa olla aikaa. 

Ulkoilmaa raipovat sadekuurot ovat antaneet minulle hyvän tekosyyn jäkittää sisällä luovuuspuuskien parissa juhannusaaton kunniaksi. 

Keittiöstä on kyse. Sitäkin pitäisi jo vähän suunnitella, että osaamme laittaa viemäröintejä oikeaan kohtaan lähiaikoina. Minulla on hamsteroituna monta 40-luvun keittiönkaappia, joista keittiö olisi tarkoitus rakentaa. Kokeilin kaikkia netistä löytyviä keittiösuunnitteluohjelmia, mutta jokin niissä vain tökki. Siirryin siis perinteiseen malliin ja otin ruutupaperia esille. Ja minä en sitten osaa piirtää yhtään mitään, eli ensin kävin pikakurssin perspektiivipiirtämisestä (eläköön Youtube!) ja pakopisteestä (kahta pakopistettä käytetään kun esine on kulmittain suhteessa katsojaan). 

Inspiraatiokuvina olen katsellut netistä jos jonkinlaisia versioita kunnostetuista 40-luvun keittiöistä.
Väritykseen ja yleisilmeeseen räiskäistään kaikki hullut ideat, mitä löytyy hakusanalla "bohemian kitchen".
 

Kuva täältä

 Perheneuvotteluiden päätteeksi väritys on kallistumassa voimakkaan tummaan siniseen. Hollannikkaalle kelpaa mikä tahansa väri, kunhan ei ole valkoista. Lähimpänä tätä sinistä villitystä on ainakin Ottossonin kartasta sininen sävy "Ultramariininsininen". Tietokoneen näyttö tosin vääristää sävyä, näyttää paremmalta värivihkosta katsottuna.

Kuva Kymin Palokärjen sivuilta.

Kuva täältä
Mä olen ihan mahdottoman huono tekemään tarkkoja suunnitelmia etukäteen. Kysyjille sanon aina leikkimielisesti, että ensin pitää meditoida ilta tai kaksi sisustettavassa tilassa. Sieltä se vastaus sitten aikaan löytyy. Suuresta inspiraatiosta huolimatta järki keittiösuunnitteluun loppui hyvin pian, tällä on siis pärjättävä:



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Villaa ylle

Alkukesä on ollut rakentajan kannalta sekä hyvä (viileässä on mukavee työskennellä) ja toisaalta huono (puuskittaiset tuulet nakkovat sadesuojauksia mennessään). 

Yhtäkaikki kuluneiden viikkojen aikana on tuvalla laitettu ulkovuoria kuntoon. Pellepeloton (eli isä) nikkaroi ulkovuorin koolauksille eräänlaiset kelkat, joten hirsikehikko saa edelleen matkustaa ja painua omaan tahtiinsa ulkovuorauksen siitä kärsimättä. 


Viime torstaina villaa puhallettiin ulkovuoraukseen ja kuistin lattiaan. Muut puhallukset jäivät vielä tekemättä, sillä tuvasta puuttuvat patterivedot ja viemäröinnit ja tietenkin sähkövedot. Levyt saavat koolausta ja laudoitusta ylleen ensi viikosta alkaen. 

 
Sisällä olemme hollannikkaan kanssa nikkaroineet juhlavasti kirjastoksi kutsutun huoneen kattoa. Katto tehdään Kivimäestä löytyneistä alkuperäisistä tuvan kattolankuista. Pesin nämä lankut viime kesänä suovalla, sillä vanha liitumaali oli vetänyt melkoisen homeen pintaansa. Ajatuksena on laittaa samaa maalia pintaan sitten aikanaan. Lankut ovat hieman kieroja, joten olemme oikoneet niitä käsisirkkelillä hieman. Lankkujen paksuuden vaihdellessa olemme kiiloittaneet kattoa erojen tasaamiseksi. Lankut eivät aivan riitä koko kattoon, joten joudumme hankkimaan vähän paikkavärkkiä jostakin.


Viikko sitten kävimme Tallinnassa. Matkan pääkohde oli rakennustarvikeliike Espak, josta mukaan tarttuivat lämpöpatterit, kylpyhuoneen laatat ja hanoja. Hintataso Suomeen verrattuna oli noin puolet, lisäksi kaupassa oli jonkinlainen kesätarjous, eli kaikki tuotteet -20 %. Tarkoituksena oli käydä myös Majatohterissa ja Musterissa, mutta eihän meidän aika riittänyt. 
 

Muuten, mä voisin muuttaa asumaan Olde Hansaan. Paras paikka ikinä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tuvan välipohja

Tuvan orsien päälle ladotut toistasataa vuotta vanhat kattolankut ovat kutakuinkin hyvässä kunnossa. Muutamia heikkoja yksilöitä siellä kuitenkin oli seassa, joten emme voineet tuvan välipohjaa tehdä aivan niiden varaan. Lisäksi tuvan katon mitat heittivät yli kymmenen senttiä eri nurkissa.  


Päädyimme tekemään melkoisen ristikkosokkelon, jossa välipohjarakenne on irti lankuista. Jotta rakenne ei notkuisi, laitoimme palikoita juoksujen alle. En osaa tätä oikein kunnolla selittää, mutta lopputulos on kuitenkin se, että lattia ei notku eikä välipohjan paino rasita muutamia heikompia kattolankkuyksilöitä liikaa. Oli muuten aika nihkeä työpaja! 

Varsinainen tupa ja kattorakenteet ovat oma kiinteä yksikkönsä, ja kuisti on näistä irrallaan. Hirsikehikko saa elää omaa elämäänsä, eikä sen pitäisi vaikuttaa kuistiin. Yllä olevassa kuvassa näkyy kierretanko, jolla pystymme säätämään kuistin liikkeitä kehikon mukana. Ensimmäisen kerran kun muttereita löystytettiin, kuului huima humahdus kuistin tippuessa kaksi senttiä alaspäin. 

Hirsikehikon osalta olemme varautuneet jopa 10 cm painumiseen. Nyt ensimmäisen puolen vuoden aikana talon ollessa kylmillään, painumista on tullut kolme senttiä. Tarkoituksena on tehdä tuvan sisäpuolisia tapetointeja ja panelointeja vasta, kun olemme pitäneet lämmöt talossa yhden vuoden ajan. 

 
Tätini kävi Etelä-Savosta puutarhatonttuilemassa autotallin takana ja huussin edustalla. Ryysyrantaan hamstraamani siirtolapuutarha siirtyi nyt pysyvästi kotitontille odottamaan aikaa tulevaa. Tuntui hämmentävältä "tehdä pihaa" tässä vaiheessa. Meidän on kuitenkin aikomus muuttaa pois vuokrakortteerista talven aikana, joten nämä aarteet piti siirtää talteen jo nyt. 

Meillä on talven jäljiltä vielä hirsikasakin selvittämättä taapeliin, kolmasosa kasasta menee suoraan kokkoon ja loput pitäisi sortteerata tulevia projekteja varten.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Työn juhlaa vappuna

Vappumarssin sijaan meillä vietettiin vappua työmaata siivoten, autotallia vuoraten ja puutarhatöitä aloitellen. Reippaiden työn orjien lauma saapui perinnetyömaalle vapunpäivänä. Aivan koko urakkaa ei saatu valmiiksi, mutta loppusilaukset tehtiin sitten uuden viikon puolella. 


Osa talkooporukkaa joutui kiviurakkaa tekemään heti. Rajamme tonttia
selkeämmäksi kivipengerryksellä, johon tehdään jo lähiviikkoina istutukset.
Kiviä meidän työmaalla riittää...


Panelointi alkutaipaleella. Pikkuveli nro kolme ja hollannikas vauhdissa.
Kuistin panelointi on nyt saatettu valmiiksi niiltä osin, kuin nyt voidaan tehdä. Ikkuna-aukotuksesta puuttuu vielä lunetti, jonka reikä puhkaistaan sitten aikanaan. Räystään aluset tehtiin samalla mallilla, kuin Kivimäessä oli aikanaan. Mielestäni lopputulos on oikein juhlava.
Räystään viimeistelyä kuistin osalta.

Sisällä me on tehty tuvan rakenteita. Jouduimme kuitenkin tekemään yhden ylimääräisen orren, jolla tukea välipohjan rakenne katkaistun orren kohdalta. Tämän jälkeen vanhat kattolankut ladottiin orsien päälle. Emme lähteneet oikomaan lankkuja suoraksi, vaan jätimme ne ronskisti juuri sellaisiksi kuin ovat. Ja ne on ihanat! Lankut tullaan vielä pyyhkimään pölyttömiksi ja ajattelin käsitellä ne vernissalla. Koepalassa vernissa syvensi lankun värin upeaksi. 


Orren paikka tehtiin moottorisahalla. Kuvassa näkyy myös tangot, joilla ristikkorakenne on
jäykistetty rakennusmääräysten mukaiseksi. Kattolankut on sitten ladottu orsien päälle
ja naulattu kiinni - samalla tavalla kuin Kaarnalammin talossa oli.
Orren saimme kahdestaan paikoilleen nostoliinojen ja kärsivällisyyden kera.
Lopputulos on hyvin lähellä jo olemassa olevia orsia, ainoastaan pieni sävyero tuossa uustuotannossa on.
Tuvan päälle tulee varastotilaa, jonka rakenteiden parissa olemme nyt häärineet. Haastetta lattian tasaiseksi tekemiselle tuo se, että orret ovat mikä milläkin korkeudella ja kattolankut milloin mitäkin paksuutta. Tästä seikkailusta lisää myöhemmin. 


Tässä vielä tuokiokuva "salista" kahteen kamariin. Hollannikas teki iltapuhteina puuttuvat seinät jämähirsistä.
Tilkkutäkissä on kolmen eri talon hirsiä ja Kivimäen tuvan seinästä löytynyt vuosilukuhirsikin löysi paikkansa tästä
.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Erilainen pääsiäinen, osa 2.

Edellinen pääsiäinen vietettiin tällaisissa tunnelmissa: 

 ja nyt vietettiin keväisiä juhlapyhiä tämännäköisissä tunnelmissa!


Ensimmäisen pääsiäispäivän auringonpaiste!
Hollannikas auttoi isää saamaan kuistin paneloinnit loppuun katonrajassa.
Vävy ja appiukko
Tulppaanipäiset leipäorret
Minä siivosin tonttia, pakkasin ja lajittelin hangen alta paljastuneet rytöläjät pusseihin odottamaan matkaansa kohti kierrätyspistettä.

Runkotarkastus talossa on enää yhden parrun päässä. Jouduimme katkaisemaan yhden tuvan massiivisista kattoparruista, jotta muurari sai piipun tehtyä valmiiksi. 

Nyt rakenne on jäykistettävä katkaistun parrun kohdalta. Me päädyimme tekemään vielä yhden parrun, joka tukee altapäin tätä katkaistua parrua.

Tuvan katto-orret ovat muutenkin aikamoista siksakkia, mutta minä haluaisin hämmentää sinne vielä lisää: Kaivoin esille Kivimäestä talteen otetut leipäorret, jotka olivat aivan hyvässä kunnossa monien maalikerrosten alla. Mutta mihin kohtaan näitä vielä asentelisi? En osaa päättää. Jääköön myöhemmäksi.

En muista koska olisin viimeksi ollut näin monta päivää putkeen olematta töissä. Varmaan viime kesänä? Olo on autuas.

Hyvää pääsiäistä kaikille! 











maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kuulumisia tuvalta

Kaikenlainen lankku odottaa lämpöiseen pääsyä pressun alla. Hyvin ovat säilyneet!
Tsädää, elossa ollaan! Työssä käynnin lisäksi ikkunapaja vie minun ajasta lähes kaiken, mutta ei siitä tässä vaiheessa sen enempää. Muurari on tehnyt työtään nyt jonkun viikon, nyt takkaosasto jää odottamaan alkukesää ja sitä, että piippu puhkaistaan katolle asti. Autotallin tekijät hävisivät jossain vaiheessa työmaalta tykkänään, kaikenlaista pientä viimeistelyä jäi tekemättä ja pellettisiilo on kesken... Mitähän tähän nyt sanoisi... "tää on niin tätä?".


Tuvan kattolankkuja, meleko jöötiä.


Kattolankut kuivumassa ikkunaverstaalla.

Ja nyt päästään laittamaan tuvan välipohjan rakenteita kuntoon. Roudasin jokin aika sitten vanhaa kattolankkua kuivumaan talliin, vielä en oikein tiedä mihin osaan taloa niitä voi käyttää. Neliömäärä on vähäinen, joskin mittaa riittää. Ehkä näistä saisi kuistiin värkkiä?
Muurauksen taidonnäyte, tässä vaiheessa puuttui vielä piippu.
Tuvan kattolankut ovat aika ronskin kokoisia, ne ladotaan tuvan orsien päälle. Sitten tuvan sisustus onkin valmis! (Noh, ne ikkunat puuttuu... ja ovi tietenkin).

maanantai 2. helmikuuta 2015

Blörgh

Noin kuvaavan otsikon alle on hyvä suoltaa lisää blörghiä. Blörgh. 

Näkymä "salista" kohti kuistia ja etuovea. Tupaan mennään oikealta ja kamareihin vasemmalta.




 




Työt etenee. Hollannikas ahertaa talolla äireen ja isän kanssa. Päivät on pitkiä ja talvi tuntuu vielä pidemmältä. Lunta tuli eilenkin aikas kohtuullisesti, sain viitisen tuntia kulumaan kun ähräsin joka paikkaan puhaltaneita nietoksia pois ensin työmaalta ja sitten vielä Ryysiksestä. Kiitos, nam ja blörgh. 

Meikäläistä meinaa väsyttää. Kevätväsymys alkaa tässä vaiheessa hiipiä joka vuosi, ja viimeistään maalikuussa se lyö märkää rättiä pitkin korvia ja sitten ollaankin kunnolla väsyneitä. Ja just nyt olisi niin paljon tekemistä, kantamattomia tiili- ja lautapinoja, töitä jotka odottavat tekijäänsä, asioita joita pitäisi miettiä ja tavaroita joita pitäisi hankkia edullisesti miljoonista eri paikoista. Mutta talo on kaunis. Vielä kun sen saisi lämpimäksi. Ja kun joku tekisi niitä ikkunoita vähitellen valmiiksi... (Blörgh)
 
Ikkunapaja sai vihdoin oman nurkkansa tallista, jossa ei vielä valitettavasti ole lämpöjä. Joudun varmaan tehdä maalaushommat Ryysiksen olohuoneessa, jos meinataan saada maalit kuivumaankin jossain vaiheessa. Silti vähän vielä ahdistelen sävyjen kanssa. Onko nyt kuitenkin liian kylmä hopeinen sävy ikkunassa... pitäisikö olla tummempi ja pitäisikö olla enempi siniseen taittuva... Hollannikas tykkää sävystä, ja minä ajattelin että korjataan sitten eläkkeellä väri erilaiseksi, jos se vielä silloinkin ahdistaa (epäilen).

Kevättä kohti suu tujussa irveessä! Kohta me muutetaan!

Blörgh.





 

 
 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Mitä talon purkaminen voi maksaa?



Kivimäki pääsiäisenä 2014
Kun aloimme talon purkamista miettimään, oli vaikea saada tietoa purkamisen kustannuksista. Arviot vaihtelivat muutamista tuhansista euroista jopa yhteen lausuntoon, jonka mukaan talon purkaminen maksaa  60 000 euroa (!). 
Kivimäen tuvan purimme itse omana työnä lähes kokonaan. Tavoitteena oli, että saisimme tuvan "kehikkopaketin" kustannuksen alle 10 000:een euroon.

Tämän verran Kivimäen purkaminen kustansi:
Kehikon ostohinta 1 000 €
Purkulupa (ilmoitusmenettely ei riittänyt talon ollessa niin lähellä tietä) 60 € 
Jätemaksut (poltettava jäte ja sekajäte, sis. jätekonttien vuokran) 3 061€
Imuauto ja työ välipohjan tyhjennykseen 1 850 €
Talkooväen kestitykset 110 €
Purkukaluston vuokrat ja kuljetukset 2 250 €
Sekalaiset (hengityssuojaimet, jätesäkit ym. tarvittavaa) 293€

yht. pyöristettynä 8 600 €

Omalle työlle en ole lähtenyt laskemaan arvoa, satoja tunteja tehtiin kuitenkin talkootyötä. Ajallisesti työläitä vaiheita oli savupiippujen ja pönttöuunien purkaminen käsin sekä talon lukuisien pintakerroksien kuoriminen sekä katon purkaminen.

Lopulta Kivimäestä päätyvät uudelleen käytettäväksi ikkunat, väliovet, yläkerran kamarin lattialankut, osa kattolistoista, palkkeja ja puutavaraa, kohtuullinen määrä vaihtelevankuntoista irtaimistoa sekä hirret korvaushirsiksi Kaarnalammen kehikkoon, josta varsinainen tupa lopulta tehtiin.




Kaarnalampi purkamisen hetkellä syyskuussa 2014



T
ämän verran Kaarnalammen kehikon purkaminen kustansi:
Kehikon ostohinta 7 000 €
Matkat, majoitukset maatilamajoituksessa, sapuskat työmiehille ja talkooväelle, sekalaista tavaraa purkua varten paikallisesta rautakaupasta (3+3 hlöä) 1 046,28 €
Purkukalusto, hirsikehikon kuljetus 3 132 €
Palkkaväki 4 441,68 €

yht. pyöristettynä 15 600 €

Kuorman purku rakennuspaikalle tehtiin omana työnä. Myyjän kanssa sovitun mukaisesti purkujäte (huopakatto, puutavara, perustukset) saatiin jättää tontille, eli tällä reissulla ei jätemaksuja syntynyt. 

Hirsikehikon lisäksi käyttöön päätyvää ovat tuvan kattolankut, osa ikkunoista sekä väliovet. 

Molempien kehikoiden (eli meidän talokehikko) kanssa touhaaminen kustansi meille siis yhteensä 24 200 €.

Onko tämä nyt sitten paljon vai vähän, olisiko kehikon pitänyt olla ilmainen vai olisiko kannattanut ostaa heti alussa priimakuntoinen kehikko valmiiksi purettuna? Olisiko, olisi pitänyt, eikö ajateltu, miksi näin, miksi ei kristallipallo toiminut?

Ajallisesti Kivimäen purkaminen vei loppiaisesta vappuun, eli nelisen kuukautta (pääasiassa viikonloppuja ja kahdet isommat talkoot). Kaarnalampi purettiin neljässä päivässä.
 
Näin jälkiviisaana, jos kolmatta taloa lähtisin purkamaan, toimisin seuraavasti: tyhjentäisin ja purkaisin talon pintamateriaalit omana työnä ajan ja ajatuksen kanssa. Näin saisin tehdä oman tutkimusmatkani talon historiaan ja ottaa talteen kaikkea itselle tärkeää. Krouvimman purkutyön jättäisin ammattilaisille etukäteen sovitun tarjouksen mukaan, jolloin iso purkutyö veisi ajallisesti lyhyemmän aikaa ja hirret siirtyisivät vaivattomasti rakennuspaikalle.

Minulle henkilökohtaisesti kahden talon purkaminen reilussa puolessa vuodessa on ollut raskaanpuoleinen taival. Monta ilon hetkeä ja suuria pettymyksiä on tullut koettua.Laitan taas lisää kustannuksia taloprojektista kun saan exceliä koostettua. Jospa näistä tiedoista olisi jollekin apua omien mietintöjen tueksi. 

Vastaan mielelläni kysymyksiin asiasta kiinnostuneille!