torstai 25. syyskuuta 2014

Elämän paras aika...

Edellisestä tekstistä on vierähtänyt jo tovi. Moni asia myllertyi uusiksi kuluneen tässä syyskuun aikana. Meitä väsyttää ja monia asioita tehdään tällä hetkellä silkan sisun ja periksiantamattomuuden voimin. Oikeasti haluttaisiin vain maata peitot korvissa sängyssä, aamusta iltaan ja seuraavaan päivään.

Talonpystyttäjien kanssa tehdyn tuumaamisen ja laskelmien teon jälkeen teimme raskaan päätöksen luopua Kivimäen kehikosta. Hirsissä oli paljon paikattavaa ja työmäärä olisi paisunut liian isoksi meille nyt, kun vuoden kiireisin aika palkkatyössäkin on alkanut. 

Alkuperäisen aikataulun revähdettyä käsiin palasimme ajatuksissa alkuun, ja päätimme että meille tärkeintä on talon pystyttäminen järkevässä ajassa ja budjetissa pysyminen. Me ei koskaan lähdetty hommaan talon pelastamiset mielessä, vaan halusimme kodin, joka olisi terve ja "vanha".

Asiaa mietittiin lisää ja laskelmia pyöritettiin.
Lopputulos: Miehen jäätyä töihin ja kotimieheksi, minä suuntasin pari viikkoa sitten talonpystyttäjien, isän ja enoni kanssa Liperin Nostamoon purkamaan todella upeaa ja hyväkuntoista kehikkoa. Tiistaina illalla aloitettiin ja perjantaina yöllä hirret oli purettuna tontille täällä Etelä-Pohjanmaalla.

Viime viikon maanantaina talo alkoi sitten oikeasti nousemaan, ensin alimmat varvit ja paikkapalat Kivimäen kehikosta ja siitä eteenpäin Kaarnalammen kehikolla.

Lisään kuvia viikonloppuna, kunhan pääsen työreissusta kotiin ja koneen ääreen.

Myös autotallin pystyttäjät ovat saapuneet paikalle!

Epäonnistumisen tunne ja pelko homman onnistumisesta on ollut aika raastavaa, mutta projekti on nyt hyvällä kurssilla taas. Me yritetään parhaamme luovia töiden ja raksan väliä, saattaa Ryysyrantaa talvikuosiin ja naattia elämästä.

Ja pala Karjalaa on nyt sitten tuotu pohjalaisten keskuuteen.