maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Talvi antaa odottaa tuloaan, kelit on meillä päin olleet räpäskää ja vettä ja tuulta. Voi pojat, kyllä onkin napakkaa tuulta piisannut milloin mistäkin ilman suunnasta. Työmaalla suojapressut lentelee ja me on naulattu tuulensuojalevyjä taloon takinliepeet liehuen. Reipas talkooporukka teki katon aluskatteet, ruodelaudoitukset ja jiirit valmiiksi odottamaan peltimiehiä, ja äiree on toiminut työmaan yleisen siisteyden ylläpitäjänä minun porhaltaessa työn, toisen työn ja muiden velvotteiden välillä koko marraskuun ja vielä joulukuun alunkin.

Siellä se töröttää!
Yksi tärkeä toimenkuva on toki ollut säiden manaus, joita olen povannut siihen suuntaan, että vasta jouluksi saa kunnon talvi tulla - pahoitteluni vain kaikille lunta kaipaaville, vielä ei saa tupruttaa :) Tällä viikolla tupaan valmistuu katto ja me saamme loput tuulensuojalevyt paikoilleen. 

Ikkuna-aukot on väliaikaisesti muovitettu, sillä karmit odottavat vielä maalausta ja osa on vielä kasausta vailla. Minulle iski hirveä propleema oikean värisävyn kanssa. Kivimäen puretuista ikkunoista ja karmeista löytynyt alin värikerros on sininen, mutta taittaa aavistuksen ehkä violettiinkin (?). Olen sekoitellut Ottossonnin värejä ja päässyt melko lähelle, mutta en kuitenkaan. Päädyimme lopulta sinertävän harmaaseen sävyyn, joka varmasti ainakin tuoreeltaan on selkeästi enemmän sininen kuin harmahtava. 
Pinteessä?

Pystytolppien ja levytysten teko on ollut aikamoista akrobatiaa (onneksi hollannikas on nuori ja notkea, kestää kiipeillä kattoristikoiden seassa), kun hirsirungon ja ristikoiden väliin jäävä tyhjä seinätila on pitänyt saada umpeen. Tonttimme hyvä puoli, eli mukavat korkeuserot ovat nyt haastaneet meitä, sillä mitkään ulkopuoliset telineet eivät tunnu riittävän.


Kuva viime viikolta, kun rännien teko aloitettiin.

Isä ja hollannikas aloittivat viikonloppuna myös lattioiden tekemisen, minä ja äiree siivottiin silppua ja roskaa pois. Muistivinkki itselle tulevaisuutta ajatellen: Seuraavan kerran kun tehdään hirsitaloa, niin kannattaa suojata alapohja vaikkapa pressulla. On nimittäin astetta hattumaisempaa hommaa raapia sahausjätettä haravalla sorapatjan päältä pois.

torstai 20. marraskuuta 2014

Runkotyöt loppusuoralla



Tässä pari kuvaa siitä, kuinka työmaalla on edistytty. Minä en ole nähnyt tupaa päivänvalossa useampaan viikkoon kuin kerran, eli en osaa hirveästi sepustaa projektin etenemisestä. 
Kohta koittaa onneksi armas joulukuu, ja minäkin voin siirtyä enemmän raksamuijaksi näistä edunvalvontamuijan hommista. Ihanaa!
Ikkuna-aukotus muuttui alkuperäisestä johtuen kehikon valmiista ikkuna-aukoista. Otamme käyttöön sekä Kivimäestä että Kaarnalammista purettuja ikkunoita, ne kun sattuivat olemaan lähes sentilleen samankorkuisia!

Runkotyöt on tänään loppusuoralla, hollannikas on levyttänyt kuistia umpeen ja muovittanut ikkuna-aukkoja. Katon aluskate alkaa olemaan valmis ja peltimiehet saakin sitten jo kohta soittaa hommiin. 


 

Laitamme jonkinlaista puhallusta talon sisälle jossain vaiheessa, jotta syksyn kosteus haihtuisi mahdollisimman tehokkaasti rakenteista. Ei sillä, kuiva ja hyvä rakennussyksy meillä on ollut. Valkoinen muovi on niitattu suojaamaan alinta hirsivarvia liialta sadevedeltä. Nyt sen saakin jo poistaa, kun aluskate ohjaa veden pois seinästä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Märkää räpäskää taivaan täydeltä...

Miten upea pakkaspäivä oli eilen! Koko maisema oli valkoisen kuuran peitossa ja aurinko paistoi kirkkaasti kuin keväällä ikään. Nappasin nyt toistaiseksi viimeisen julkisivukuvan talosta, päivän aikana peitimme seinät pressuilla, jotka toivottavasti suojaavat hirsiseiniä pahimmilta myrskyiltä. Pressujen alaosat olivat kiinnittämättä, joten tänään sunnuntaina menimme hollannikkaan kanssa ja uusimme koko homman. Joka paikka oli täynnä märkää räntää, jäätä ja vettä. Nyt on kohtuullisen mukavaa istua kylpytakki päällä kuuman kaffekupin äärellä (ja kirjoittaa tätä tekstiä). 

Tupa ja talli asettuvat mielestäni oikein kauniisti maisemaan. 

Tupa suojahupun sisällä. 

Hirsityöt on nyt tehty, kuvassa voi ehkä nähdä pystytolppia, joiden päälle kattotuolit lasketaan ensi viikolla. Kuistia aletaan myös nostattamaan läpipäivinä. 

Olen vihdoin ja viimein saanut sovittua meille katontekijän, joka on luvannut saapua paikalle heti kun olemme sitä vailla. Myös muurari on luvannut saapua töiden äärelle heti "kun sisällä ei kädet palele". 

Ryysiksen kuistilla viihtyvät yhdessä niin pyykkihuolto, ruoan säilyttäminen kuin maalaamista odottavat karmitkin!

Ryysyranta on ollut syyskuusta asti yksi iso raksakämppä, joka paikassa on työkaluja ja työvaatteita kuivumassa. Kylmien ilmojen saavuttua meidän elintilamme on kutistunut noin 40:een lämpimään asuinneliöön, joita sitkeästi lämmitämme puilla. Suihku sijaitsee jääkylmällä kuistilla, jonka saamme hätinä pysymään plussan puolella. Onneksi on pihasauna joka pelastaa! 


Verstaalla olemme tehneet pieniä paikkapaloja karmeihin ja rapsuttaneet hilseilevät maalit irti. Alin maalikerros saa jäädä, se on niin hyvin kiinni. Kiehtova väri tuo raikas sininen... Tilasin Ottossonin maalia sävytestailua varten, paketti on paraikaa matkalla. Tarkoituksena olisi palauttaa karmeihin ja ikkunoihin samanlainen harmaansinertävä sävy, joka on ollut Kivimäen ikkunoiden alin maalikerros. 

Näillä tuumailuilla hyvää alkavaa viikkoa kaikille, se on marraskuu nyt! Minun pitää kiirehtiä navetalle, olen tehnyt hieman lisätöitä viikonloppuisin. Joulukuussa koittaa nimittäin juhlallinen hetki kun ensimmäinen lainanlyhennys lähtee tililtä... :) 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kuulumiset tontilta

Tässä pieni tilannekuva... Talo nousee vakaasti hirsi hirreltä...Me käydään nyt kilpajuoksua lähestyvän talven kanssa, muutama edellisten viikkojen myrskykeli sateineen sitkuteltiin pressuttamalla seiniä ja hirsiläjiä. Ennen lumentuloa tehdään katto ja toivottavasti pakkaset antavat sen verran odottaa itseään, että saamme konesaumakatonkin tehtyä. Tänään käynnistyi viikko neljä pystytystyössä.

Kuulumiset maanantailta 6. lokakuuta.
Telineitä on tehty talon sisäpuolelle sitä mukaa, kun tarvis on ollut.

Vaan kappas, ei ollut puhelimessa ajankohtaista maisemakuvaa tontista. Pitääpä käydä sellainen napaamassa kun kotiin päin olen piakkoin matkalla.


2/3 osa pikkuveljistä hirsitöitä tekemässä. Tuitui!

Kaarnalammen purku

Keskiviikon työt käynnissä.
Tässä pari kuvaa purkukeikasta, joka toteutettiin syyskuun toisella viikolla. Aikataulullisesti toimittiin niin, että maanantaina tehtiin päiväreissu Liperiin tutustumaan kehikkoon ja tiistaina aamulla lähdettiin purkuporukalla takaisin. Tiistaina illalla lapioitiin välipohja (lähes) tyhjäksi, keskiviikkona purettiin talon ulkovuori, sisäpuoliset rakenteet ja irroitettiin ikkunat ja ovet. Torstaina aamupäivällä talon purkaminen aloitettiin katon rakenteiden purkamisella koneellisesti ja purku-urakka sai finaalinsa perjantai-iltana, jolloin hirret purettiin tontillemme täällä Etelä-Pohjanmaalla.


Tupa
Minulla oli mahdollisuus ottaa ylityövapaita koko viikko, joten pystyin irroittautumaan leipätyöstä tähän urakkaan, jossa mukana olivat palkkarenkien lisäksi isäni ja enoni. Reissu oli rankka monella tapaa, mutta toisaalta myös mahtava elämys.


Minä tuvassa merkitsemässä katto-orsia.
Kaarnalampi on ollut joskus iso maatila, sillä pihassa oli monenmoisten rakennusten jäänteitä. Pieksämäki-Joensuu-radan liikenne välillä kolisteli muuten luonnonrauhaisassa paikassa. Purkuporukkamme yöpyi maatilamatkailu Viinimarjassa, jonka emäntä otti meidät sesongin ulkopuolella majoittumaan ja saimme joka ilta kuumaa soppaa ruoaksi. Kyllä kelpasi!

Katon purkua.

Ja talo kyytiin!







torstai 25. syyskuuta 2014

Elämän paras aika...

Edellisestä tekstistä on vierähtänyt jo tovi. Moni asia myllertyi uusiksi kuluneen tässä syyskuun aikana. Meitä väsyttää ja monia asioita tehdään tällä hetkellä silkan sisun ja periksiantamattomuuden voimin. Oikeasti haluttaisiin vain maata peitot korvissa sängyssä, aamusta iltaan ja seuraavaan päivään.

Talonpystyttäjien kanssa tehdyn tuumaamisen ja laskelmien teon jälkeen teimme raskaan päätöksen luopua Kivimäen kehikosta. Hirsissä oli paljon paikattavaa ja työmäärä olisi paisunut liian isoksi meille nyt, kun vuoden kiireisin aika palkkatyössäkin on alkanut. 

Alkuperäisen aikataulun revähdettyä käsiin palasimme ajatuksissa alkuun, ja päätimme että meille tärkeintä on talon pystyttäminen järkevässä ajassa ja budjetissa pysyminen. Me ei koskaan lähdetty hommaan talon pelastamiset mielessä, vaan halusimme kodin, joka olisi terve ja "vanha".

Asiaa mietittiin lisää ja laskelmia pyöritettiin.
Lopputulos: Miehen jäätyä töihin ja kotimieheksi, minä suuntasin pari viikkoa sitten talonpystyttäjien, isän ja enoni kanssa Liperin Nostamoon purkamaan todella upeaa ja hyväkuntoista kehikkoa. Tiistaina illalla aloitettiin ja perjantaina yöllä hirret oli purettuna tontille täällä Etelä-Pohjanmaalla.

Viime viikon maanantaina talo alkoi sitten oikeasti nousemaan, ensin alimmat varvit ja paikkapalat Kivimäen kehikosta ja siitä eteenpäin Kaarnalammen kehikolla.

Lisään kuvia viikonloppuna, kunhan pääsen työreissusta kotiin ja koneen ääreen.

Myös autotallin pystyttäjät ovat saapuneet paikalle!

Epäonnistumisen tunne ja pelko homman onnistumisesta on ollut aika raastavaa, mutta projekti on nyt hyvällä kurssilla taas. Me yritetään parhaamme luovia töiden ja raksan väliä, saattaa Ryysyrantaa talvikuosiin ja naattia elämästä.

Ja pala Karjalaa on nyt sitten tuotu pohjalaisten keskuuteen.

tiistai 26. elokuuta 2014

Hiljaiseloa

Fiiliskuva otettu keväällä 2013 Toivolan Wanhan pihan museossa Jyväskylässä.
Perustukset tulivat valmiiksi ajallaan heinäkuun alkupäivinä. Sen jälkeen me odotettiin... ja odotettiin vähän lisää. Helteinen heinäkuu taittui elokuuksi, kesäloma oli ohi ja syksyn sateet saapuivat. Edelleenkään tontilla ei tapahtunut mitään. Ja me odotettiin.

Lopulta teimme päätöksen etsiä uutta talonpystyttäjää. Viime viikot on ollut aika unettomia ja ruokahaluttomia minulle, stressiä puskee varpaankynsienkin alta. Ollaan ravattu tontilla harvase ilta ja murehdittu hirsiä, jotka ovat nyt maanneet neljä kuukautta paljaan taivaan alla odottamassa. Iltaisin ja varhaisin aamulla olen lähettänyt monesta asiasta tarjouspyyntöjä eri tahoille ja yrittänyt saada aikataulutettua muurarin ja katontekijän ja putkimiehen ja sähkömiehen töitä jotenkin järkevästi.

Mutta ensi viikolla alkaa kehikon pystytys ihan oikeasti! Me saimme kuin saimmekin uuden tekijän, joka suostui järjettömällä aikataululla hommaan!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Lattialankkuja pelastamassa

Kävimme vuosi sitten kesällä katsomassa yhtä purkutaloa, joka ei monista yrityksistä huolimatta löytänyt"pelastajia". Minäkin olin jo menettänyt järkeni ja sydämeni Kivimäelle. Nyt taloa on purettu omistajan itsensä toimesta ja kävimme paikalla toteamassa tilanteen heinäkuun alkupuolella. Hirret olivat valitettavasti aivan liian kapeita meidän käyttöön, mutta lattialankuista teimme kaupat. 

Melkoisen jyhkeät pilvet odotti perjantaina lattianpurkajaa. Kattorakenteet oli purettu ja toinen piipuista romahtanut.

Tuvan lattian irroittelua. Lankut lähtivät todella helposti sorkkaraudalla nostelemalla, sillä tapitukset oli katkottu jo joskus aiemmin, kun lattiaan oli osin lisätty "wanhaa-hyvää-mineraalivillaa". 
Itkeä vai nauraa? Kuvassa näkyvät kaksi huonetta tuli lapattua ja lapioitua tyhjäksi.
Niin siis pienen sivuprojektin nälkäisenä tuli lähdettyä lattialankkujen keruuseen. Helteisenä perjantaina purin tuvan lattian ja aloittelin yläkerran pientä urakkaa. Kattorakenteita purkaessa toinen savupiipuista oli romahtanut osin purettavan lattian päälle. Tulipa kuuluisa "bon voyage"-ilmiö mieleen, kun hikipäässä mätin tiiliä ja talikoin putua. 

Lauantain vielä pahemmassa helteessä purettiin hollannikkaan kanssa yläkerran lattiat ja lastattiin lavetille. Ukkosmyrskyn pyöriessä lakeuksilla kahtena päivänä peräkkäin, minä körötin traktorilla leppoista kahtakymppiä radiota kuunnellen.  

Kuorman purkaminen käynnissä Ryysyrannassa

Pieni projekti sinetöitiin akkakökällä, kun äiree ja serkku saapuivat putsaamaan lankut ja laittamaan ne taapeliin pressukatoksen alle. Kyllä ne pärjäävät nyt talven yli siellä (siis ne lankut). Kökästä ei ole kuvia, sillä niin vähissä oli naisväen vaatteet kesän suodessa lämpöään meille.

Vaan kyllä kannatti. Aijai. Leveämpää lankkua ei tosin ole vielä riittävästi, mutta kyllä me tällä alkuun päästään. Kivimäestä talteen otetut tuvan lankut ovat melko huonossa hapessa, mutta luulisin niiden riittävän jonkun pienemmän lattian peitoksi - esimerkiksi tulevaan eteiseen. Kivimäen vintin hyväkuntoiset lankut on otettu talteen, mutta nyt kävi ensikertalaiselle hyvä kämmi. Kaikkea muuta on kyllä numeroitu ja merkitty, mutta ne lankut jäivät kyllä merkitsemättä. Köh. 





tiistai 29. heinäkuuta 2014

Purkutyön päätös

Kehikon kauppakirjassa oli ehtona, että purkutyöt saatetaan loppuun heinäkuussa 2014. Viime perjantaina, 25. heinäkuuta kaivinkone kävi nostamassa lattian pöpelöt jätelavan kyytiin ja tasoitti kellarin kuopan.Purkupaikalle palaamme ehkä vuoden päästä kesällä, jos tallirakennuksen siirto tulee ajankohtaiseksi. 

Kivimäki heinäkuussa 2013

Suurinpiirtein samasta kohtaa otettu kuva heinäkuussa 2014

Suutarisessa on nyt kaikki hirret nypitty puhtaaksi, paikkahirsiä lähdetään hakemaan Kauhajoelta lähipäivinä ja muuten vain odotellaan kirvesmiesporukkaa aloittamaan hirsikehikon pystytystä. Yksi pieni "pelastusreissu" tuli tehtyä toissaviikolla, siitä kirjoitan vähän lisää huomisaamuna.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Sekalaista haaveilua

Olen koittanut pidättäytyä liiasta sisustushaaveilusta vielä tässä vaiheessa, vaikka hankintoja on tullut tehtyä kaikessa hiljaisuudessa. 

Keittiönkaappi nro 2. löytyi Kurikasta
Keittiöön löytyi mahtava kaappi, joka vaatii vain pientä laittoa ja vanerisen takaseinän vaihtamista. Samaa sarjaa on löytynyt myös kaksi 40-lukulaista yläkaappia ja alakaappi. Tässä hamstrausvimmassa on vain joutunut huomaamaan, että ehkä on parempi myös suunnitella jotenkin mitä sinne keittiöön tarvitsee ja mitä sinne oikeasti mahtuu. 

Tämän päivän laiskottelun lomassa ("pieni" tauko raivoisan tavaroiden järjestelyn keskellä) yritän siis piirtää jonkinlaista hahmotelmaa keittiöstä ja sen mitoista. Opiskeluaikana tuli sen verran monta toisten ihmisten unelmataloa siivottua, että minulla on aika vahva näkemys siitä millainen tila toimii meidän arkielämässä.  

Meidän tupakeittiöstä tulee nykymittapuulla melko pieni. Tila on L:n muotoinen, sivujen ollessa noin 250 x 270 cm. Ajattelin, että nurkkaan rakennettaisiin koko keittiön korkuinen ruokakomero, jolloin nuo hankitut kaapit on helpompi sommitella. Mjoh, katsotaan mitä tulee näistä suunnitelmista.

Värejä tai muita ei pysty vielä edes miettimään. Tai sen verran on ajatusta, että niitä pitää olla paljon. Meidän kodista ei tule löytymään yhtään skandinaavisen vaaleaa kohtaa. Hollannikas toivoo ruskeaa väriä, minä koko  sateenkaaren. Eiköhän näistä kompromissi saada aikaan. 
 


Kivimäki joulukuun harmaudessa

Siitä tuli Suutarisenmäki... vai Suutarlanmäki?

Tänään oli maanmittari käymässä, ja tontin rajapyykit katsottiin kuntoon. Sain kylältä vanhaa perimätietoa siitä, että aikoinaan paikasta on puhuttu nimellä Suutarisenmäki. Aivoissa kävi pieni oikosulku maanmittaustoimituksen aikana, ja jostain revin nimeksi Suutarlanmäki. Olkoon siis rekisterissä Suutarla, vaan ehkä Suutarisenmäestä on helpompi puhua.

90 cm korkea kivijalka.

Autotallin pohja on valettu, putkimies kävi laittamassa vesikiertoisen lattialämmityksen talliin ja muutenkin laittamassa tarvittavat viemäröinnit ja vesiputket.


Perustusten osalta tehdään vielä tällä viikolla tasausvalu päällimmäisen kivikerroksen päälle ja kivien raot tilkitään muutenkin. Tämän jälkeen perustukset jäävät odottamaan kirvesmiesporukkaa, joka saapunee elokuulla. Autotallin pystytykseen aletaan eri porukalla heinäkuun puolella.


Hirsien krapsiminen ja talteen otetun purkutavaran lajittelu jatkuu, helteiden hidastamana tosin.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Talonrakennuslomalle käy!

Allekirjoittanut aloitti nyt kesäloman, eli talonrakennusloman! Paljon on tekemistä, eli lomapäivät ovat melko aikataulutettuja tavalla tai toisella.

Perjantaina saatiin vihdoin ja viimein sovittua putkimies, joka ennättää tehdä nyt ennen omalle kesälomallensa jäämistä autotallin viemäröinnin ym. putkityöt valmiiksi. Ensi viikolla perustusten pitäisi olla melko lailla valmiina. Porakivet saapuivat viime viikolla ja odottavat nyt kentän laidalla paikalleen asettelua. 
150 metriä kiveä, pituudet vaihtelee metrisestä lähes kolmeen metriin

 Perjantai-iltana tontilla näytti tältä, salaojat on asennettu ja routaeristyksen laittoa on aloitettu:
Autotalli ja lämpökeskus

Tupa



Hetkellinen "olen-tampio-en-ymmärrä" -hetki koettiin myöskin perjantaina, kun tontilla oleva väki halusi saada tietoa mm. vesijohdon tilanteesta ja ties mistä. Lopputulema on se, että ajan huomenna aamulla putkiliikkeeseen hakemaan vesiputkea, eli homma hanskassa taas.



Miksi koulussa opetettiin kaikkea turhanpäiväistä kuten kasvisolujen saloja ja todennäköisyyslaskuja. Miksi ei pidetty tunteja, joissa opetettiin täyttämään veroilmoitusta, hallitsemaan omaa talouttaan ja KUINKA RAKENNUTTAA TALOA? 



Kirvesmiehistä on kuulunut sen verran, että hirsirungon pystytystä ei voida aloittaa ennen elokuun puoltaväliä muiden työkiireiden vuoksi... prkl.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Perustukset

Tontti keskikesän kauneudessa
Perustusten teko aloitettiin vähitellen toukokuun alussa, ja tänään tiistaina työmiehet saapuivat ensimmäisen kerran tontille. Minä olin autuaasti töissä koko päivän, ja kävin vain illalla toteamassa tilanteen. Mies oli ajanut pariin kertaan kylille hakemaan lisää tarvittavia värkkejä ja vissiin hommat oli ihan hyvin edennyt.

Kuluneet viikot on tullut leppoistettua elämää niin paljon kuin mahdollista. Helleaalto otti aika lujille, päivät tuli maattua nurmikolla ja iltaisin sai tehtyä vielä viimeisten purkujätteiden lajittelua. Me ei käytetä vanhaa laudoitusta enää uudestaan, sillä huonokuntoista lautaa on niin kovin paljon. Olen silti ottanut syrjään kaikki ne söpösti sinertyneet ja ehjät laudat, ehkä niistä voi jotain kivaa tehdä joskus.

Satunnainen kuva Ryysiksen puuvajasta, nokkosviljelmä voi paksusti

Viikon lomasta meni kyllä rehellisesti yli puolet ajasta erilaisten asioiden hoitamiseen ja puheluiden soittamiseen, minkä lisäksi olemme aloitelleet hirsien puhtaaksi harjaamista ja naulojen poistamista. Hirsien putsauksessa hyvä kaveri on ollut maalinpoistolasta, jolla saa tiukassa olevat sammaleet pois, ja harjaamisessa ylivertaiseksi on osoittautunut tavallinen matonpesuharja.
Remonttikissa Totti puolustaa kotia
Tuntuu vaikealta ymmärtää, että me oikeasti purettiin ja siirrettiin kokonainen hirsitalo. Kyllä se tihkasikin, mutta siellä se nyt on. Päivä päivältä nätimmässä ja siistimmässä pinossa. Nyt kun saisi itseään sen verran ojennukseen, että sitä ikkunoiden kunnostusta aloittelisi... 


Akkujen latautuessa kelpaa grillata, saunoa, paistella muurikkalättyjä ja lähteä vaikkapa juhannusta viettämään Nummirockiin. Palataan astialle sitten, kun siitä reissusta on toivuttu!

Tiistai-illan tunnelmaa kivikasan päältä

ps. pikkuisen tulee harjoiteltua tätä blogin päivittämistä ja pientä kuvankäsittelyä tässä samalla...

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Väliaika

Projekti puksuttaa tasaisesti eteenpäin. Pienen tilapäispaniikin jälkeen olemme pitäneet aloituskokouksen, löytäneet perustusten tekijän ja muutenkin saaneet aikatauluja päivitettyä. 


Tiesittekö, että ostetun rakennustavaran tuotetietolomakkeet ja kaikenmaailman kuitit on pidettävä tallessa työmaalla? Ja että heinäkuun alusta voimaan tuleva laki velvoittaa myös yksityisen henkilön (=rakennuttajan) pitämään kirjaa tehdyistä talkootunneista, urakoitsijoiden tekemistä tunneista ja palkoista ja ilmoittamaan nämä verottajalle ennen projektin päätöstä? - minä tiedän nyt. Melkein pakko puhaltaa hetki. 



Aamun tunteina on rauhallista perehtyä mm. jätevesijärjestelmien salaisuuksiin ja erilaisten pellettikattiloiden ja muiden viritysten maailmaan. Yllättävän paljon päätöksiä pitää tehdä jo tässä vaiheessa, kun talo on vielä kilon palasina tontilla ja maassa on iso kuoppa. 





Näin talon rakentamisen alkuvaiheessa on ollut jännittävää huomata, kuinka vankat mielipiteet projektin ulkopuolisilla ihmisillä on siihen "oikeaan" ratkaisuun. En selvinnyt edes työterveystarkastuksesta ilman luentoa siitä, kuinka maalämpö on se ainoa ja oikea. Myös yhden Siporex-saarnan olen puhelimitse saanut kuulla. Näitä riittää.



Tontille tulee jo sähkö, vesi vedetään tilapäisesti tontille lähiaikoina ja perustusten teko aloitetaan kesäkuun alussa. Sillä välin krapsitaan hirsiä siistiksi ja pilkotaan purkupuuta polttopuumittaan. Meillä on Ryysyrannan pihalla kolme muhkeaa kasaa talonlämmikettä, aijai.


Pientä laittoa vaativa perinteinen pohjalaistalo





keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Pohjalaistaloelementti

Annan kuvien kertoa viime viikosta. Olo on muuten aika sanaton. Hyvin levätyn viikonlopun ja muutaman päivän hengähtämisen jälkeen on väsähtäminen alkanut kaikkoamaan ja odotamme uusia työvaiheita jo melkoisen innokkaina.

Maanantaina olin aamulla kahdeksan aikaan talolla tekemässä vielä viimehetken viilauksia ja odottelin nostokonetta paikalle. Odotus venyi pitkälle iltapäivään, ja vasta kahdelta iltapäivästä aloitettiin kattorakenteiden purkamisella.Kattorakenteiden purku vei kokonaisuudessaan viitisen tuntia. 





Tiistaina apukäsiksi aiotut rengit eivät saapuneetkaan, joten työtä tehtiin päivä ensin vain nosturimiehen kanssa kahdestaan, kunnes hollannikas saapui töistä suoraan apuriksi. Kierros kerrallaan tultiin alas, ja illalla oli talon "uusi pääty" purettu kivijalkaan. 

Tiistai-illan tunnelmaa.

Superpekka saapui apukäsiksi keskiviikoksi ja torstaiksi, ja homma eteni vauhdikkaasti. Hirsiä vietiin tontille kaksi autollista ja kaksi traktorikärryllistä. Tontilla ei ollut purkukalustoa, joten kuormat purettiin käsin - en suosittele tätä toimintatapaa kenellekään, jolla on vaihtoehtoisia tapoja toimia. Torstai-illaksi onneksi saatiin lastaus- ja purkutyöhön reipas apulainen!

Keskiviikkona päästiin purkamaan vanhaa puolta. Kuvassa tiellä oleva varoituskolmio sai kovaa kyytiä, kun pohjalaiskuskit ajelivat reippaasti yli ja nauroivat meidän yrityksille pitää ympäristö turvallisena.

Perjantaina oltiin jälleen omillamme, minä, hollannikas ja nosturimies. Tuska tiivistyi, lastaaminen vei aikaa ja lastin purkaminen kahdestaan vasta olikin järjetöntä. Hirret painoi ja hiki tirisi. Illalla kuudelta lyötiin hanskat naulaan ja todettiin, että hyvä tuli. Lauantaina hinauduttiin sängyn ja sohvan väliä, käytiin välillä saunassa ja jatkettiin hyväksi havaittua löhöämiskaavaa koko viikonlopun.


Perjantain viimeiset tiraukset.


Nyt on kasa aitoa perinnetaloelementtiä odottamassa tontilla!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viimeinen ilta

Kivimäen viimeinen ilta kokonaisena nykyisellä paikallaan on nyt koittanut. Huomenna puoliltapäivin nostokone saapuu paikalle, ja alamme purkamaan kattorakenteita. Käytännön järjestelyistä johtuen kehikko pitäisi saada purettua viikon aikana, vaikka sitten puskettaisiinkin melkoisen pitkää päivää.

Hollannikas tekemässä numerointeja lauantaina.
Tuleva urakka hirvittää. Osataanko, pystytäänkö, selvitäänkö? Riittääkö aika, tuleeko tapaturmia, hajoaako koko talo sahajauhoksi ensimmäistä kierrosta purkaessa? Iik!


Kuluneena viikonloppuna me on siistitty paikkoja pihamaalla, tehty vielä viimeisiä lautojen purkamisia ja kannettu tiiliä kasaksi. Lauantai-iltana tein työmaaruokaa valmiiksi pakkaseen, kaasugrillillä on niitä hyvä sitten lämmitellä.

Perjantaina kaivinkone aloitti tontilla työt, pintamaata kuorittiin ja kantoja siirrettiin kasalle. Tilasin rullan suodatinkangasta tien pohjalle, tontille menee jo aivan hyvä metsäautotie, mutta parantelua se silti kaipaa. Meidän talon paikka on kertakaikkisen upea! Me on jo monesti käyty kannonnokassa fiilistelemässä maisemia ja tunnelmaa. 

Lauantai-ehtoon näkymät.
Mutta niin, kokonaisuudessaan meinaa nyt "vähän" hermostuttaa. Toivotan meille hyvää ja työteliästä viikkoa, palaan asiaan voitokkaissa merkeissä viikon päästä.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisenä

Meillä oli hieman erilainen pääsiäinen. Pitkäperjantaista aloitettiin huhkiminen, joka jatkui osin maanantai-iltaan. Kivimäki riisuuntui ahkeran talkooväen käsissä rivakasti.
Perjantaina aloitettiin tällaisissa tunnelmissa.



Urhoollinen talkooporukka (ISO kiitos jokaiselle!) teki pitkän päivän lauantaina, osa jatkoi vielä sunnuntaille ja maanantaina tehtiin kahdestaan päivä toteen. Maanantai-iltana vielä loppupuhteina tyhjennettiin vuokratöllin pihalle yksi kärryllinen purkulautaa odottamaan polttopuuksi pilkkomista. 




Tunnelmia

Minä katolla, kyllä söi naista tuolla heilua!

Ja tadaa! Talomme näyttää nyt tältä (onko nyt se vaihe, että voi itkeä ja nauraa yhtä aikaa?):

Maanantaina päivällä talo näytti tältä.
Seuraavan viikon aikana on vuorossa loputonta tavaran roudaamista, toiseen kerrokseen pitäisi kasata laudoista kulkuväylät ja sitten käydä sen maagisen askareen kimppuun, josta noin puolen sataa ihmistä on jo muistuttanut meitä kuluneen puolen vuoden aikana: "MUISTAKAA MERKITÄ HIRRET!" No, me muistetaan nyt tällä kertaa merkitä hirret. Sain isältä lahjapaketin, jossa on useampi sata vanerilappua (kiitos!). Laputtamisen äärelle päästään ensi viikonloppuna. Vapun jälkeisellä viikolla saapuukin sitten purkuvälineistö tontille ja aletaan tositoimiin.

Purkamisen ja tuhoamisen aikakausi alkaa pikkuhiljaa olla ohitse, ja jälleenrakentamisen aika lähestyy. Tontilla pitäisi tien parantaminen ja muu möyriminen käynnistyä lähipäivinä. Meillä on RAKENNUSLUPA! Lupa tuli reilussa parissa viikossa, uskomatonta!

Mun näppejä syyhyttää jo päästä rapsimaan maaleja ovista, ikkunoista, kaapeista...