sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kummituksia karkottamassa


Perjantaina 13. päivä joulukuuta kummitukset saivat kyytiä talolla! Kävimme talolla mittailemassa ja rymyämässä muutaman tunnin verran. Pistin vesurin heilumaan, ja talon edustalla olleet pusikot saivat kyytiä - nyt on tilaa liikkua.

Emme malttaneet olla kurkkimatta vanhojen pinkopahvien alle, minkälaiseksi talon runko lopulta paljastuukaan?  

Ennen joulua ei ole kovin ihmeellisiä mahdollista tehdä muiden asioiden viedessä aikaa niin paljon. Purkusuunnitelma ja aikataulutus on vielä vaiheessa, ja näiden asioiden kimppuun pitääkin hyökätä jo tänä iltana.

Sielunsyöjänukke
Lisäksi päätöksiä talon tulevasta lämmitysmuodosta ja ulkorakennusten määrästä on vielä tehtävä, että saadaan rakennuslupahakemus tulille heti tammikuussa.



Ompelijakissi Sylvester
Kiiskit Totti ja Syltty ovat hengessä mukana, ojentaen auttavaisen tassun aina kun kotona jotain tehdään. 









maanantai 9. joulukuuta 2013

Moi äiree, mää taisin just ostaa talon!

Vanhoihin taloihin liittyy suuria tunteita laidasta laitaan. Joillekin vanha rakennuskanta edustaa rappiota ja autioitumista, aikaa jonne ei enää haluta palata. Sitten on niitä, joille vanha autio talo on kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. Ystävä, jolle halutaan tarjota mahdollisuus. Suomessa tyhjillään olevia asuinrakennuksia on tuhansia - seikka jonka pystyy hyvin itsekin toteamaan, jos vähänkään tulee ajeltua maakunnissa. Mainiossa Kosken rannalta -blogissa tätä aihetta on ruodittukin useampaankin otteeseen.

Meille talo olisi kelvannut erinomaisesti nykyisellä paikallaan, mutta talo sijaitsee täysin tiessä kiinni eikä siten ole elinkelpoinen. 3100 m2 isänmaata on nyt ostettu talon uutta paikkaa varten.


Kun aloin ensimmäisiä kertoja puhua ajatuksiani mahdollisesta vanhan talon korjaamisesta tai siirtämisestä julki, oli vastustus suurta. Ehkä on parempi, että en ala tässä kommentteja erittelemään, mutta monenmoista lausuntoa olen saanut vastaanottaa.


Kuitenkin, jos neljän vuoden päästä tontilla on vain savuavat rauniot ja vararikkoon itsensä rakentanut hullu erakkopariskunta, jokainen tässä alkuvaiheessa projektista varoitellut voi sanoa olleensa oikeassa. Lupaan tarjota petusta keitetyt sumpit pellon laidalla. 


Itsenäisyyspäivänä vietin pari tuntia talon uumenissa rymyten, poiskannettavaa tavaraa on paljon - aarteenetsijöiden pettymykseksi talosta löytyy pääasiassa käyttökelvotonta roskaa. Ensi perjantaina on ensimmäinen katselmus rakennuspiirtäjän kanssa talolla.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kohtalona Hanhikoski






















Alussa oli...

Alkuvuodesta 2013 ajoin erästä kylätietä pitkin. Tien varressa oli hurmaava autiotalo, jonka nähdessäni taisin parkaista kutakuinkin näin: "oho, siinähän se meidän tuleva tupa on!". Talomarkkinoita oli tullut silmäiltyä jo pidemmän aikaa, ja muutamia tupaehdokkaitakin kävimme katsomassa. Sitä oikeaa ei kuitenkaan ollut löytynyt.

Tämä röttelö, joka on rakennettu jossakin 1860-80 -lukujen vaiheilla, on ollut tyhjillään 1990-luvulta asti. Toukokuussa 2013 sain selville talon omistavan perikunnan yhteystiedot ja siitä homma lähti rullaamaan. Omistajat olivat alusta asti positiivisella mielellä ehdotuksestani ostaa talo. Kuitenkin selvää oli se, että taloa ei voi paikalleen korjata, joten vaihtoehdoksi tuli siirtäminen. 

Kuistin kattorakenteita
Sopiva tontti löytyi reilun 10 kilometrin päästä, ja kaupat tontista tehtiin marraskuussa  2013. Talon tyhjentäminen on nyt alkutaipaleella, vuosien mittaan nurkkiin kertynyttä rojua on varsin riittoisasti. Purkaminen olisi tarkoitus pistää vauhtiin tammikuussa 2014, ja uudelle paikalleen kehikko alkaa nousta kesällä 2014.  


Tästä se lähtee, pieneen päähän mahtuu paljon hulluutta!